Jumituimme viikoiksi Välimeren ja Kermameren väliseen salmeen, tai itseasiassa kanavan suulle, liian virkaintoisen kanavan vartijan takia. Meiltä puuttui lomake C79564327-B. (Emme voineet kuin pyöritellä silmiämme ihmetyksestä ja rantautua kanavan kupeessa olevan uutuuttaan hohtavan laiturin kupeeseen. Laituri oli tehty italialaisesta valkoisesta marmorista ja Coconut - armas ja rakas lavamme - näytti äkkiä hirvittävän rähjäiseltä... Nurkkajänis meni maihin kanavanvartijan neuvomaan virastoon, ja jonotti siellä päiväkausia mokomaa lomaketta.)

(Niin, sitten kun saimme sen pahuksen lomakkeen, huomasimme että se oli kirjoitettu arabiaksi ja olimme perua koko Kermamerelle suunnatun risteilymme.)

(Ai että eikös meidän vain pitänyt viedä ne mummot Gibraltarille? No joo, mutta kun kaikenlaista kummallista tapahtui...)

 

v%C3%A4risotkua-normal.jpg

 

Äsh, kai minun on selitettävä mistä tässä nyt on kysymys.

Elikkäs; Nurkkajäniksen porkkanankasvatuksessa kävi niin, että vain ja ainoastaan yksi siemenistä iti ja kasvoi. Se kasvoi hirvittävällä vauhdilla ja jouduimme istuttamaan sen valtavan suureen kumiveneeseen kun laiva meinasi hörpätä kokan kautta vettä sen painon vuoksi. Jättiporkkana vaikutti olevan umpikultaa, mutta sen vihreät verso-osat olivat ilmaa kevyempää liehuvaa höttöä ja ne kurkottivat jossain vaiheessa jo korkeammalle kuin laivan mastot. Kumivenehän olisi mennyt uppeluksiin ilman tuota ihmeellistä, keventävää vaikutusta. Luulen, että porkkana oli jo kooltaan lähempänä intiannorsua, kun mummot päättivät etteivät menisikään Gibraltarille vaan jatkaisimme Välimerelle ja sieltä edelleen jonnekin salaiseen paikkaan

 

Ohitimme siis Gibraltarin. Jättiporkkana muuttui sitä kiiltävämmäksi, mitä vähemmän sille oli tarjolla kasteluvettä. Suolavesi sai sen nostelemaan äkäisen oloisena juuriaan ja ihan kuin se olisi yrittänyt kurkotella itseään tavalla tai toisella laivankannelle. Laitoimme sen öisin pitemmän köyden perään turvallisuussyistä, mistä sen tiesi  vaikka se yön pimeydessä tosissaan yrittäisi takaisin laivaan.

Nurkkajänikselle jättiporkkana oli suuruudestaan huolimatta selvästikin hienoinen pettymys, mutta myös kaiken mielenkinnon vievä kohde. Jänis ei meinannut muistaa enää perämiehen hommiaan.. Se vähensi myös porkkanoista puhumista ja alkoi säilykeporkkanoiden sijaan napostella punajuuria. 

Euphrosyne, Peggyn isoäiti, piti joka päivä ompeluseurojaan laivan kannella, ja kaikki mummot istuivat aina samassa järjestyksessä ringissä ison villalankakopan ympärillä. Minua oli alkanut vähän ihmetyttämään outo ja tuntematon matkakohteemme, sillä sain vain koordenaatteja ja epämääräisiä suuntavinkkejä pienten saaristojen läpi luovimiseksi. Viimein kuitenkin sain kuulla matkamme määränpäästä enemmän...

 

ziki%20potretti%202-normal.jpg

 

Olimme eräänä kauniina aamuna nauttineet korvikekahvia (jauhetuista kookospähkinän kuorista ja kuivatuista teenlehdistä tehtyä ruskeaa litkua) ja syöneet piirakkaa (jossa ei ollut mitään täytettä), kun Euphrosyne juhlavasti tähyili horisonttiin ja rykäisi tärkeän kuuloisesti.

"Kanava näkyy jo, kuulkaas oi rakkaat ystäväiseni! Kohta saavumme Kermamerelle johtavan kanavan suulle. Tytöt, kohta se alkaa!"

Kade%20blogi.jpg

Mikä alkaa? ihmettelimme Nurkkajäniksen ja Peggyn kanssa kasvoillamme ilmehtien. Euphrosyne oli selvästi puhunut vain ystävättärilleen kutimiensa ääressä, eikä meille.

Ihmettelyymme ei jäänyt aikaa enempää, kun laivan takaa kuului hiljainen pulpahtava ääni. Juoksimme katsomaan Jättiporkkanaa, varmana siitä että se oli kellahtanut aaltoihin. Nojasimme reelinkiin ja seurasimme valtaisaa ihmettä; jättiporkkanaan ilmestyi pieniä huokoisia reikiä, kumivene oli alkanut täyttyä mustasta hiekasta mitä valui noista rei´istä, ja se alkoi pulpahdellen upota vedenpinnan alle. Kun liehuvat vihertävät varret levittäytyivät sateenvarjomaisesti, porkkana alkoi kohota ilmaan ja samalla niistä pienistä rei´itä alkoi pursuta hiekan lisäksi myös haikua ja porkkanan pinta muuttui säkenöiväksi, kiiltävämmäksi ja ohueksi kuoreksi. Porkkana muuttui kevyesti liiteleväksi hehkuvaksi palloporkkanaksi ja se kohosi aina vain korkeammalle ja näkyi lopulta vain pienenä pisteenä taivaalla.

...!

Nurkkajänis ei saanut sanaakaan suustaan. Eikä jälkeenpäin kukaan tohtinut enää mainita koko porkkanaa minkään keskustelun yhteydessä. Nähtyä oli vaikea pukea sanoiksi mitenkään. Ehkä jokainen oli helpottunut moisen kumman juureksen häviämisestä pilvien sekaan. - Jopa Nurkkajänis?

En tiedä... tänäkään päivänä emme ole puhuneet Jättiporkkanasta, kuin äänettömästä sopimuksesta.

 

coconut-normal.jpg

 

Jaahas, no, nyt siis olemme saaneet tuon arabiankielisen lomakkeen täytetyksi koska yhdellä mummoista asuu Taiwanissa serkku, joka osaa sujuvasti kaikkia arabian alueen murteita ja kieliä. Meidän piti vain lähetttää lomake postilokin mukana ensin Taiwaniin, sitten saimme siitä käännetyn version täytettäväksemme ja sitten lähetimme sen täytetyn version jälleen käännettäväksi arabiaksi ja sitten olikin mokoma muodollisuus täytetty. Toivottavasti. Olen pukenut ylleni juuri paikatun, pestyn ja silitetyn kapteenin asuni - ja valmistaudun menemään kanavavahdin juttusille. Jospa viimein pääsisimme eteenpäin.

Muhiminen viikkokausia jossakin laiturissa on saanut minut pitkästymään ja olen alkanut taas purra kynsiäni.

En tiedä jatkanko tätä tarinaa enää. Olen uupunut ja ihan tööt poikki. Mustekin on muuttumassa kermanvalkoiseksi. Mitä enää jää jäljelle jos kaikki kirjoitettu katoaa?

Ehkä tämä on hyvästien aika. Kiitän lokikirjani lukijoita. Terveisin

Coconutin kapteeni, alias

Siriumish, alias

Hazelia van Helsing, alias

Sirkku Linnea

alias S. Sippurahäntä,

ja ties miten monen muun nimen haltija, jonka pää aina pursuaa jotain.

Sirkku%20Linnea%20elf.jpg


Kommentit:

BlackBlog: Kommentit 150 goldenia/sana.