coconut-normal.jpg

 

Suotuisien tuulien myötä olimme Pompan... Porbandarissa puolen päivän maissa. Pikselimaailman merillähän ei päde tavanomaiset aikajanat, joten kaikenlainen asioiden ennakointi voi mennä sen takia pahasti pieleen. Täällähän voi aika kokonaan jopa pysähtyä. Kerrankin kun Nurkkajänis oli heittänyt ilmaan suklaamuffinssin ja avannut suunsa apposen auki napatakseen herkun lennosta - aika pysähtyi. Emme voineet edes pyöritellä silmiämme tuntikausiin. Siinä sitten odottelimme että aika alkaisi taas raksuttaa, minä istuin köysinipun päällä (olin juuri kiillottamassa puujalkaani) ja Nurkkis siis seisoi tyhmän näköisenä ruorin vieressä, tuijottaen hartaasti ilmaan jämähtänyttä muffinssiaan. - Kaikki pysähtyy.

Mutta nyt asiaan.

 

Laskeuduimme Coconutin kannelta laskusiltaa pitkin maihin. Aurinko porotti kuumasti Porbandarin mukulakivikatuja, vuohet ja lehmät vaeltelivat ihmisten seassa ja iloiset ilmeet tervehtivät meitä kankaista viritettyjen torikatoksien lomasta. Tutkin kioskipelikaanilta ostamaani arpalippua ja siinä oli tarkka osoite mistä voisin käydä lunastamassa voittamani laivan. Koska oli kuuma, Nurkkajänis ja Peggy jäivät ison palatsin edustalla olevan jäätelövaunun katveeseen nauttimaan banaanipirtelöitä ja suuntasin yksin kohti veikkauspistettä. Löysin oikean kadun ja sukelsin sen varjoihin. "Kah-Lek-Kuja 7" tavasin ääneen ja jostain syystä niskavillojani kihelmoi.

Kävelin ensin ohi, en meinannut huomata ruosteista porttia, mikä oli upotettu kiviseen seinään. Numero seitsemän oli kiepsahtanut nurinpäin ja soittokellon naru oli leikattu poikki. Portti kuitenkin aukeni ja lihava punaiseen asuun pukeutunut intialaisnainen pyyhälsi ohitseni, iso leipäkori kainalossaan. Kiiruhdin sisään ja muuta en sitten muistakaan.

Kaikki pimeni - ja kun tajuntani palasi, en nähnyt mitään. Olin köytettynä roikkumassa karkeatekoisessa säkissä, mutta en tiedä missä. Kuulin alapuoleltani jokin aika sitten puheen sorinaa, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Päätäni jomottaa ja varovasti kiemurreltuani sain käteni irti ison hamppusolmun sisästä. Köysi oli niin paksua että solmu vaikutti sopivammalta jonkun norsun sitomiseen, kuin ihmisen.

Taskuni oli tyhjennetty, mutta kännykkäni oli onneksi puujalkani sidosliinan sisässä tallessa. Yritin soittaa Nurkkajänikselle ja Peggylle, mutta heidän puhelimiinsa ei saanut yhteyttä. 

Onnistuin kuitenkin laittamaan lokiini viestin ja tämän päivytyksenhän näkee jokainen joka sattuu BlackBlogin blogeja selailemaan. Harmi, että BlackBlog taas laittoi kommentoinnin maksulliseksi, sata goldenia per sana on pikkuisen liikaa pyydetty. Mutta nyt säästän kännykän virtaa, en voi näet kuin odottaa mitä tuleman pitää.

Hitto.

 


Kommentit:

BlackBlog: Kommentointi tänään 1000 goldenia/ sana. Ei koske H-kirjaimella alkavien kommentoijia.

HareMagazine: Supersuosittu jänis-jooga kurssi alkaa jälleen. (Suositellaan erityisesti korvien kankeudesta kärsiville).

Hupulainen: Haloo Ziki! Voi kamala, sinut on kaapattu!! Ei kai se ole se hullu kapteeni Jekardinez taas asialla!?

BlackBlog: Kommentointi sallittu tästä eteenpäin vain joogakurssi-ilmoittajille.