Nurkkajänis oli kylvänyt vanhoihin maitotölkkeihin, kenkiin, hattuihin ja mitä erikoisempiin potteihin kallisarvoisia porkkanansiemeniään. Laivan ruumasta kun ei ollut löytynyt tarpeeksi ruukkuja. Se melkein unohti perämiehen hommansa hiippaillessaan potin luota toiselle ja odotellessaan ensimmäisiä itämisen merkkejä. 

 

Karvakorvan keskittyessä porkkananviljelyynsä keskityin minä tärkeisiin kapun hommiini. Järjestelin vähän merikarttoja, kiillotin sekstantin, petsasin puujalkani ja tähyilin kaukoputkella horisonttiin. Leppeä tuuli puski purjeita pullolleen ja aallot pärskähtelivät iloisesti laivan kylkiin. Peggy valmisteli herkullisia aterioitaan ja jouduin vähän katsomaan syömisiäni; liika muffinsseilla herkuttelu teki minut herkästi veteläksi ja uniseksi. - Semmoinen voisi koitua meidän kaikkien turmioksi.

 

tausta%20shipdarkblue-normal.jpg

 

Olin aikeissa torkahtaa mielestäni hyvin ansaituille päivänokosille yläkannen riippumattoon, kun kuulin aasimaista kavioiden kopinaa alakannelta. Peggy kapusi vaivautuneen näköisenä puuportaat ylös ja yskäisi.

Sillä oli ilmeisen tärkeää asiaa, joten en teeskennellyt nukkuvaa (kuten usein tein jos olin nukahtamaisillani). Kokkini ojensi minulle muovisen mehukattipullon, jonka päällä oli Peggyn nimi hienoin koukeroisin kirjaimin tekstattuna, ja sen sisältä löysin kirjeen. Se oli vähän ruttuinen, sillä kertomansa mukaan Peggy oli jo lukenut sen kymmenen kertaa.

 

Kirjeen lähettäjäksi oli merkitty Isoäiti Euphrosyyne ja Kutomisen Ystävät. Isoäiti "ystävineen" koostui ryhmästä vanhainkodin ompeluseuralaisia, ja nyt tuo kerho oli vailla kyytiä Lontoosta Gibraltarille. He olivat kuulleet että Peggy matkasi maailman merillä aluksella nimeltä Coconut. (Isoäiti ilmeisesti oletti Peggyn purjehtivan yksin jollakin pikkupurrelle ja tämä voisi siten helposti tarjota kyydin koko poppoolle.) 

 

Peggy kertoi nolona että ei ollut oikaissut tuota väärinkäsitystä yksinpurjehtimisesta, ja ihmetteli surkeana mitä hän isoäidilleen vastaisi. Jokin hyväntekijän tuulenpuuska puhalsi toisesta korvastani sisään, eikä löytänyt ulos, joten lupasin että purjehtisimme suorinta reittiä Lontooseen ja järjestäisimme koko ompeluseuran määränpäähänsä Gibraltarille.

 

Jälkikäteen hieman kaduin päätöstäni, eikä Nurkkajäniskään vaikuttanut kovin innostuneelta asiasta kuultuaan. Olin luullut että Peggy riemastuisi, mutta sen sijaan aasi näytti pikemminkin vielä epätoivoisemmalta. Se lähetti postilokin mukana vastauksen isoäidilleen ja vetäytyi kapyysiin. Samana iltana jäimme ilman iltapuuroa kun Peggy oli polttanut sen pohjaan silkasta hermostuksesta.

 

Millainen oli tuo isoäiti Euphrosyyne, kun Peggy ei uskaltanut edes keskustella aiheesta yhtään enempää???

 

Niin tai näin, olisimme pian Lontoossa ja näkisimme kyytiläisemme omin silmin....

 


Kommentit:

Ei kommentteja.