No niin, piti ihan pyyhkäistä pöllyt pois läppärin päältä, niin vähän on tullut pidettyä tätä lokia. 

Pitemmittä puheitta suoraan tähän päivään. 

Kioskipelikaani bongasi laivamme ja laskeutui kannelle valitelleen poissaoloaan. Se ihmetteli mitä ihmeen kummaa toimitimme Bengalinlahdella, emmekä oikein osanneet vastata siihen mitään - meillä ei ollut näet hajuakaan syistä, mitkä olivat vaikuttaneet tämän hetkiseen sijaintiimme. 

Kioskipelikaanin tulo oli kuitenkin hirvittävän riemastuttava asia. Ostimme erilaisia kahvilaatuja, suklaata, mausteita ja vissyvettä. Sitten päätimme ostaa yhdet raaputusarvat mieheen. Tai naiseen. 

Nurkkajänis voitti toistuvasti itselleen uuden arvan, ja kymmenennen arvan jälkeen hän sai viimein tikkukaramellin. Peggy voitti neljäntuulen hatun, semmoisen saamelaishatun siis, ja minä voitin arvan jossa luki että jos olen Porbandarissa ennen seuraavaa täyttäkuuta, olen voittanut laivan "joka ui syvällä ja jolla voi ylittää hietikot". 

Voi persuus! Onko semmoisia laivoja olemassa? En ollut uskoa onneani. Levitimme heti kioskipelikaanin poistuttua merikartan kapteenin salongin lattialle (pöytä on niin täynnä Nurkkajäniksen virkkaustöitä ja lankavyyhtejä) ja suuntasimme kokan kohti Porbandaria. - Koska Coconutissa ei ole mitään vikaa ja olemme siihen äärimmäisen tyytyväisiä, ylimääräisen laivan voisi aina vuokrata eteenpäin, tai myydä! Voi tätä onnenpäivää!

 

sea%20art1-normal.jpg

Olemme nyt heittäytyneet kannelle riippumattoihimme ja pohtineet, millainen laivan rakenteen olisi oltava, jotta se kulkisi myös maalla. Nurkkajänis intoutui jopa hahmottelemaan sellaista alusta ruutuvihkoonsa, ja yhdestä asiasta olemme ainakin yhtä mieltä. Siinä aluksessa täytyy olla pyörät, jotka tulevat esiin niin kuin lentokoneen laskutelineet. Mutta pianhan saamme selville, millainen tuo vehje on.

 


Kommentit:

Ei kommentteja