Mikään ei ole niin typerää hommaa kuin laivan siivous. Olemme yrittäneet pitää yllä jonkinlaista työnjakoa; kapteenina olen ihan tasa-arvoisesti pompottanut sekä Nurkkajänistä että Peggyä. Mutta hienoinen kapinahenki lienee virinnyt, sillä käsketyt tehtävät jätetään nykyään useimmiten tekemättä.

Jos semmoinen ihme sattuu että jompikumpi tarttuu vuorollaan moppiin ja ämpäriin, Nurkkajäniksen siivousyritykset ovat yhtä tyhjän kanssa. (Peggy sentään laittaa ämpäriin aina vettä.) - Ja kun pitäisi kerätä romuja pois tieltä kuljeksimasta, jänis alkaa puuhata ja leikkiä niiden kanssa. Juuri nyt se näkyy lököisästi istuvan köysinipun keskellä ja lukevan vanhaa Tex Willeriä.

 

pirate%20nurkkis%20mv-normal.jpg

 

Sukelsin aamulla yksikseni yhden hylyn luona, se oli ihan säpäleinä meren pohjassa ja löysin hapertuneiden lankkujen seasta kristallisen maapallon. Se on suunnilleen tennispallon kokoinen ja heijastelee erilaisia spektrin värejä kun sitä kääntelee kynttilän valossa. Kaikki mantereet on merkitty pieninä kohoumina, mutta maiden ja merien nimet puuttuvat. Sen sijaan siihen on nimetty kaikki mannerlaatat, ja laattojen saumojen kohdalle on merkitty maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset pieninä valopisteinä. Pallon sisällä näyttäisi olevan ihan kuin vihertävää laavaa. Todella kaunis. Laitoin sen kapteenin pöydälle voidakseni katsella, missä tulivuoret milloinkin purkautuvat. Ilmeisesti aktiivisimmat laattojen saumat olivat tällä hetkellä Aasiassa Australian laatan pohjoispuolella. Siellä ihan säkenöi.

Huomioni kiinnittyi Tyynen meren laattaan.

Olen purjehtinut pitkään samoja reittejä; Atlantin ja Intian valtameren väliä. Miksi en ole ikinä lähtenyt Tyynelle merelle? Pitänee ottaa puheeksi Nurkkajäniksen ja Peggyn kanssa. - Tiedä mitä sieltä voisi löytyä. Kyllästyttää suoraan sanoen jo nämä Atlantin aallot. Tunnen ne jo kuin omat taskuni.

 

(Uusi päivitys:) Koska muutamana aamuna Ranskan reissunsa jälkeen Nurkkajänis näkyi lakkaavan varpaankynsiään ja puuteroivan nenäänsä (se lopetti touhun sitten kun sen “Le Pupupuuteri” kostui ja alkoi kuhista toukkia ja kärsäkkäitä), niin minuunkin tarttui hetkeksi tuo kauneudenhoitointo. Tai ainakin täksi illaksi.

Valmistin puutynnyriin ihanan kylvyn, olosuhteiden pakosta tuoksuvan kylpyvaahdon korvasi sekoitus mäntysuopaa ja kamomillateetä - ja päätin ajella säärikarvani. (Nyt huomasin konkreettisesti, mitä hyötyä on olla yksisäärinen.) Ajelin terävällä viidakkoveitsen terällä juuri viimeisiä haivenia, kun totesin ajattelevani uuden ja hienomman kapteenin puvun hankkimista. Heitin rynttyiset vanhat vaatteeni roskiin, ja pengoin kapteenin salongin vanhoja vaatearkkuja. Ja, tädää, löysin valkoisen pitsipaidan, tummanruskean samettiliivin ja ruskeat polvihousut. Ja paras uusi löytö oli musta huopahattu, jossa oli taitetut lierit. Töyhtöhattuja oli arkuissa useita, mutta simppeliä kapteenin lierihattua en ollut ennen huomannut.

Yleensä en tämmöisistä asioista ole viitsinyt lokikirjaan kirjoittaa, mutta huomasin vertaavani itseäni nyt oikeisiin purjealusten kapteeneihin. Mietin, miksi ulkonäkö alkoi nyt tuntua tärkeältä, olinhan ollut tähän saakka vapaa sellaisista mitättömistä sivuseikoista. Mieleeni sukelsi jälleen kapteeni Jekardinezin kasvot.

Tämä on valmistautumista. Henkistä valmistautumista.

Tajusin äkkiä tehneeni myös muita asioita. Olin tutkinut laivaa ihan toisella tapaa; tarkistellut purjeita ja tykkejä, ja lisäksi lukenut edellisen kapteenin lokikirjoja ja jopa siivonnut kaikki pullanmurut ja roskat pois karttapöydältä. - Jos yhtään halusin tässä maailmassa tulla tunnetuksi nimellä kapteeni Zikita, minun pitäisi myös olla kapteeni Zikita. Jos kohta jonakin päivänä kohtaisin jälleen Jekardinezin, minun pitäisi olla valmiimpi. Jos hän on muille merenkävijöille yhtä pirullinen kierrettävä kuin Kap Horn, minun pitäisi olla hänet kohdatessani vielä vaikeampi. Mutta miten vaikea? “...haastavin merireitti kulkee Megellanin salmen kautta...” (Kuunarilla purjehtimisen abc, merialueet, luku 29). - Miten ihmeessä voisin olla verrattavissa Megellanin salmeen? No en vielä ainakaan mitenkään.

Sen sijaan, että pääni olisi enää ainoastaan vihalla ja turhautumisella kyllästetty pesusieni, se on alkanut imeä itseensä myös enemmän huomioita uusista asioista ja jopa janota tietoa, ihan vapaaehtoisesti. Vaikkakin valikoidusti; olen opetellut kaikki kirjoissa neuvotut merimiessolmut, tähtikuviot ja merivirtaukset. Lisäksi tunnen jo kaukaa kaikki laivatyypit ja tiedän jokaisen rannikkokaupungin sijainnin. Olen opetellut laivasanastoa espanjaksi, ranskaksi ja mandariinikiinaksi, harjoitellut potkunyrkkeilyä ruumassa roikkuvaan hiekkasäkkiin ja opetellut navigointia.

- Voi olla, etten kuitenkaan ajele säärikarvoja toista kertaa. Se oli vain alitajunnan aikaan saamaa sijaistoimintaa miettiessäni olemustani ja olemistani. (Ja tietysti myös Nurkkajäniksen kauneushömpöttelyn syytä.) (Naurettavaa puuhaa: ajella säärikarvoja!!!!)

 


 

Kommentit:

Ei kommentteja