coconut-normal.jpg

Nurkkajänis on nyt sitten maissa, eli en voi pelata tikkiä. Peggy-aasi ei osaa pelata, vaan kokkaa kapyysissa, ja minä vietän rentoa elämää Atlantin aaltojen keinutellessa Coconutia. Olen välillä kuitenkin kaivanut kortit esiin ja pelannut sitä ainoaa osaamaani pasianssia.

Minulla on tuossa monta uutta pokkaria ja monta uutta leffaa pinossa. Mutta en halua tutustua niihin. Tyhmän televisiotarjonnan vuoksi alan ihan kohta heijastaa isoon purjeeseen vanhaa, jo moneen kertaan katsomaani raihnaa; Chocolat. Se on Nurkkajäniksen ja minun yksi harvoista yhteisistä lempielokuvista. Minä halusin nähdä aina suklaata ja kuunnella sitä musiikkia, kun taas Nurkkajänis halusi nähdä vain Deppin.

Ja totta puhuen: minulla on ikävä Nurkkajänistä. Siksi minä kai valitsin tuon elokuvankin. Tulee sellainen olo, kuin jänis olisikin laivassa kanssani.

Peggy ei tee muuta kuin somppaa ja hössöttää uusista resepteistä aamusta iltaan. Eikä se ymmärrä elokuvista ja huumorista yhtään mitään. - On mahtava tunne katsoa leffa ja haukkua se yhdessä jonkun kanssa ihan shitin huonoksi tai kehua kokkapuusta horisonttiin. Suupielet sipsin muruissa ja limusta ähkynä. Ja riidellä ja väitellä tehosteiden onnistumisesta. - Shittiä, niin shittiä, tämä yksin katsominen.

Olkoonkin, että olen aina paasannut siitä yksinolon ihanuudesta. Mutta saahan sitä mielipiteitään muutella. Varsinkin jos on kapteeni.

 

(Uusi päivitys:) Postilokki toi äsken kirjeen Nurkkajänikseltä. Se on pikkuhiljaa oppinut kirjoittamaan. Kirje oli lyhyt.

 

pirate%20nurkkis%20mv-normal.jpg

Heippa! Olen Pariisissa. On kaikenlaisia juttuja. T: Nurkkajänis.”

 

Sillä on siis jotain juttuja maissa menossa. Olisikohan kyseessä mahdollisesti romanssi? Yleensä, kun ystävä häviää kuin tuuleen, niin se on umpirakastunut ja unohtanut kaiken muun ympäriltään. Tai sitten sille on tapahtunut jotakin kamalaa.

Olen minäkin ollut vähän rakastunut. Nimittäin Jeremy Brettiin, tai siis Jeremy Brettin esittämään Sherlock Holmesiin ja viimeksi Johnny Boyhin. Harmi vain kun edellinen on elänyt ihan väärään aikaan ja ollut kaiken kukkuraksi fiktiivinen hahmo ja jälkimmäinenkin oli varmaan mielikuvitusolento ja peräti väärää lajia. (Tokkohan Johnny Boy - vesikauris ihmisen sieluineen - oli oikeasti olemassa? Ehkä kuvittelin sen. Olin vasta kokenut uudelleen syntymän ja krokotiili katkaisi jalkani, olin ehkä niin shokissa.)

Mutta niin tai näin, en halua kysyä Nurkkajänikseltä - jos se siis palaa laivalle - että oliko Johnny Boy oikeasti täällä. Se oli niin kiehtovaa ja pelottavaa, sielua pusertavaa, tuntea niitä hopealankoja.

Muistelin ihanaa tunnetta, joka valtasi mieleni kun katsoin Johnny Boyta silmiin. En ole koskaan löytänyt sellaista rakkautta, kuin Bridget Jones (= juoksentelisin armaani kanssa kukkaniityllä eväskori kädessä). Sellaista, että leijailisi vaaleanpunaisten pilvien mukana ja olisi onnellinen.

Olen löytänyt vain Coconutin, ja ehkä hieman jo rakkautta omaan itseeni. Ja ainutlaatuista kiintymystä hyvään ystävääni, Nurkkajänikseen.

Miten silloin voisikaan rakastaa mitään, kun oma sielu taistelee eroon niin suuresta määrästä epämiellyttäviä tunteita. Luulin aiemmin, tosin ajattelemattomuuttani ja tyhmyyttäni, ettei minulla ollut tunteita ollenkaan. - Ehkä onkin ensin opittava tuntemaan kaikenlaista pahaa, ennen kuin älyää, mikä on hyvää? Kai on ensin kompuroitava pimeässä, ennen kuin erottaa valon, ja pelättävä, ennen kuin ymmärtää puolustautua. Kohdattava voittajansa, ennen kuin ymmärtää omat voimavaransa.

 

Voi ei. En varmaankaan ole sitten valmis vielä mihinkään. Haluan hakeutua pimeyteen, törmätä vaaroihin ja kohdata vihollisia. Vasta sitten varmaan ymmärrän omat rajani. Varmaankin vasta sitten kykenen tuntemaan jotakin suurta ja oikeaa rakkautta.

Hmh, vak all, taidan olla päästäni pehminnyt.

Eikö mitään hupaisampaa ajatusta ajattelemisesta itsestään voisi tähän sanoa?

...

"Ajatukset ovat kuin kissanpoikasia, ne kasvavat, leikkivät ja kohta syntyy uusia pieniä kissanpoikasia..."

Tuo oli oikeastaan aika hyvä. Voisiko enempää olla hemingway tässä vaiheessa elämää? 

 


Kommentit:

Hupulainen: On ihanaa lukea rakkaudesta.

Tina: Hupulainen on mahdoton romantikko.