vampyyrimonnit-normal.jpg

 

(Päivitys ruumasta löytämästäni miniläppäristä, kännykkä ei toimi:) Tähän asti suunnitelmani on siis mennyt juuri kuten ajattelinkin. Paitsi että olin kuvitellut vapautuvani jalkakahleesta nopeammin. Olen edelleen kiinni siinä. Ja kukaan tuskin salakuljettaa minulle kakkua, jossa olisi viila sisällä.

Jekardinezin miehistö on ryypiskellyt koko illan ja arvon hienohelma Jekardeniz itse on käynyt pariin kertaan varmistelemassa, että olen tallessa. Saatuani joka kerta kuulla liudan uusista tavoista listiä tyhmä viholliskapteeni; ehdotin hänelle viimein ammatinvaihtoa ranskalaisen ravintolan pääkokiksi, koska minun tuli nälkä kaikenlaisista siivutuksesta, leikkaamisesta, paistamisesta ja kärventämisestä, ja varsinkin ajatuksesta saada lopuksi omena suuhuni ja ripustamisestani kokkapuuhun roikkumaan kuin vartaaseen. - Jekardinez on kihissyt raivosta. Hän on selvästikin odottanut minun alkavan anella armoa ja vannoa sydämen pohjasta pulppuavaa täydellistä katumusta hänen alueelleen tunkeutumisesta. En pelkää edelleenkään kuolemaa, olenhan jo kerran syntynyt uudestaan, mutta kenties seuraavan kerran kuollessani minulta vietäisiin sieluni. Kristalliavaimeni saatuaan häikäilemätön sielukaappari Jekardinez ripustaisi sen voitonmerkiksi kaulaansa…

 

Tietäisipä hän vain, mitä tuleman pitää. Onneksi kaikki vangitut eläimet ja Nurkkajänis olivat jo turvallisesti Coconutissa. Kolmimastoinen kaljuuni näet uppoaisi kohta syvyyksiin.

Vampyyrimonnit, joiden olin nähnyt kiinnittyneen aluksen pohjaan, kuuluivat tekevän ahkerasti töitä. Olin joskus lukenut niistä. Vampyyrimonniparvi iskeytyy laumana puisen aluksen pohjaan ja alkaa suustaan tulevalla kuolalla pehmittää puuosia. Se tarraa kiinni kahdella naskalihampaallaan eikä lähde millään irti. Kun se on saanut pehmitettyä puuaineksen, se munii tekemäänsä pesäntapaiseen onkaloon tuhansia munia. Yhdessä yössä isompikin alus on kaluttu niin puhki, että vaipuu palasina meren syvyyksiin. Toukat koteloituvat laivan puisiin jäänteisiin, ja kun sata vuotta on kulunut, uusi lauma koteloistaan kuoriutuneita vampyyrimonneja lähtee jälleen liikkeelle. “...madot, merirokot ja siimajalkaiset puisten purjealusten tuhoajina suorastaan kalpenevat näiden puuntuhoojien edessä” (Kuunarilla purjehtimisen abc; laivan huolto, luku 56).

 

Kuuntelin aluksen seinämiä; tasaisen narskuttava ääni kertoi monnien antaumuksellisesta omistautumisesta elämäntyölleen: syömiselle.

Pahus, kahle olisi saatava nopeasti irti, sillä kohta aluksen mukana meren pohjassa makaisin myös minä. 

 


 

Kommentit:

Röö: Voi ei!

Tina: Pitäisikö meidän lähteä porukalla kuumailmapallolla sinne?

BlackBlog: Lähetä lokkipostia virtuaalimerelle! 1 e/sana.

Hupulainen: Aina valmiina lähtöön!