sirkku3010-normal.jpg

(Yllä: Nurkkajäniksen taidetta)

 

Olen pohtinut viime päivinä sanaa "erakko". Lähinnä siksi, kun en pääse kommenttilaatikkooni. Ja olen tullut siihen tulokseen, että erakoita on monenlaisia. Itse olen kai sosiaalinen erakko. Koska viihdyn yksin, mutta pölpötän ja pelaan silti tikkiä joka ilta Nurkkajäniksen kanssa. Ja joskus jaarittelen tälle laivalle ihan itsekseni. Kun ei oikein ole muitakaan vaihtoehtoja, enää.

 

Sitten on huomionkipeä erakko, joka hallitsee shown, mutta ei ihmissuhteita. Hän on ylinarsistinen ja huomionkipeä - ja pahuksen vaarallinen ympäristölleen. Hän haluaa aina pitkän hiljaiselon ja itsesäälissä rypemisen jälkeen jotenkin dramaattisesti ja äkkinäisesti ihan koko maailman huomion.

Ja on myös maamyyräerakko; touhuaa muilta piilossa, eikä ikinä kaipaa mitään huomiota.

 

Siis yhteistähän erakoille on se, että he tekevät yleensä kaiken rakentavan suunnittelunsa yksin, koska ryhmässä se ei onnistu tai ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, kun muut tuntuvat häiritsevän ajattelua. Moni erakko on luovimmillaan yksin ja sen takia yksin oleminen on heille niin nautittava olotila.

 

- Onko se niin paha asia, jos tykkää yksin olemisesta? kysäisin Nurkkajänikseltä tänään. Se oli juuri keskittynyt rakentamaan korttitaloa karttapöydän päälle. Kaikki pelikortit oli jo käytetty, joten se napsi varovasti kortteja rakennelman alakerroksista.

- Eeeei. Mikäli rakenteet sen sallivat...

- Ja jos ei salli? intin.

- Sitten voi saada koko höskän niskaansa.

- Mutta jos ei ikinä osallistu koko rakennelmaan millään muotoa? Kääntää sille selkänsä??

- Se on hankalampi juttu. Sitten sinä olet palanen jota etsitään kaikkialta, ainakin jossain vaiheessa. Tiedetään, että olet olemassa, ja sinua kaivataan. Ja jos sinua ei löydy, sinua aletaan kirota, ja on sinun syytäsi jos palapeli tai korttipeli tai mikä ikinä hyvänsä, jää kesken. Sitten sinua aletaan inhota, ja lopulta sinut unohdetaan. Tai korvataan jollakin nuhjuisella pahvinpalalla.

- Entä sitten? Olisi vain kivaa tulla unohdetuksi. Olisi vapaa.

- Ja silti haluaisit kuitenkin olla tervetullut joka paikkaan ja kaikkialle?

 

Mitä tuohonkin olisi osannut vastata? En tajua, miten oma aikani voisi ihan oikeasti loppupeleissä olla keneltäkään mitenkään pois. - Jänis on muuten aika viisas, tajusin kyllä perusajatuksen. Mutta ihan miten vain, ottaisin kuitenkin tavalla tai toisella oman aikani tässä maailmassa. Minun asiani eivät kuulu kenellekään, ja haluan olla rauhassa. Ainakin tässä elämän vaiheessa.

 

Kommentit:

BlackBlog: Kuka naimisissa oleva bestseller kirjailija eroaa seuraavaksi? Sijoita veikkauspeliimme ja voita!

BlackBlog: Sijoita ryöstösaaliisi meille!

BlackBlog: Kommentointi 100 e/sana. (Hymiöt 1 e kpl.)