pirate%20nurkkis%20mv-normal.jpgcoconut-normal.jpg

 

Heräsin viime yönä siihen että ilma tuntui omituisen kylmältä ja raikkaalta, palelin. Sytytin lyhdyn ja huomasin kapteenin salongin pariovien olevan ulos asti auki. Lumihiutaleita oli leijaillut ja kerääntynyt matolle ja lämpötila oli melkein nollassa. Käännyin valurautaisen tulisijani luo ja puhalsin hiillokseen, tuli oli sammumaisillaan. Lisäsin peltiämpäristä hiiliä ja riensin laittamaan ovet kiinni. Samassa huomasin Nurkkajäniksen pesän olevan tyhjä. Omituista.

Kiirehdin ulos ja näin pienet jäljet lumessa; ne veivät laivan etukannelle. Nurkkajänis istui kokkapuun päällä ja tuijotteli eteensä.

- Mitä sinä nyt täällä teet? kysyin.

- Minä olen valehtelija, jänis niiskutti, ja kyynel vierähti sen karvaiselle poskelle.

- Hö, mitäs tuo nyt tarkoittaa?

- Minä olen valehdellut koko itseni. Korvia myöten.

- Miten niin koko itsesi? Olet paras...

- Pidä suusi kiinni ja kuuntele kerrankin.

- Mennään sisälle kuitenkin ensin, täällä jäätyy... ehdotin, sillä minulla ei ollut päälläni kuin pyjama.

- En voi kävellä enää.

- No sitten minä kannan sinut.

Ajattelin Nurkkajäniksen kohmettuneen kylmästä kökötettyään liian kauan ulkona. Vein sen pesäänsä ja nostin sitten pesäkopan lähemmäksi tulisijaa. Nurkkajänis istui kuin buddha paikallaan ja tuijotti suurilla silmillään hiillokseen.

- Luulin että minulla olisi aikaa enemmän. Luulin etten olisi niin kuin veljet ja siskot, se kuiskasi. Olin sanomaisillani jotakin, mutta muistin olla hiljaa. - Olen laboratoriojänis. Minuun on asennettu sisälle biokone, joka ohjelmoi minusta älykkään. Minut on siis rakennettu tämmöiseksi kuin olen. Koko sukuni on jotakin numerokoodattua mongolialaisen arojäniksen, taigarusakon, metsäjäniksen ja kesypupun geenien sekamelskaa. Sisareni kuolivat kokeissa yksi toisensa jälkeen, kunnes tajusin olevani kaikista heistä hiukan erilaisempi. Minuun kokeiltiin jotakin ihan uutta geenitekniikkaa, bioaivoketta. Ja kun sitten äkkiä ymmärsin tajuavani enemmän kuin ne valkopukuiset tiedemiehet olettivat, heittäydyin tyhmäksi ja muka kuolleeksi ja pääsinkin helposti pakoon. Kaikki on pahaa valhetta. Minä en oikeasti käsitä mitään, kaikki on tämän minuun asennetun bioaivokkeen ansiosta. Kohta siitä loppuu virta ja alan varmastikin oikeasti vain syödä porkkanoita ja kapsuttaa korvaani. 

- Mistä sitä virtaa saa lisää? Ja vaikka se virta loppuisikin, pidän sinusta huolta niin kauan kuin elät. Olet paras ystäväni!

- Minä en tiedä miten voisin saada sitä biovirtaa lisää, koska energianlähteenä on minun koneistossani käytetty jättiläislaiskiaisen karvoja. Ne toimivat jonkinlaisena biopolttoaineena. Ja koko jättiläislaiskiaisten suku on kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Karvoja löytyy jostakin luolasta Etelä-Amerikasta. Mutta olen pahoillani Ziki, minä en varmaan oikeasti olekaan ystäväsi, vaan tällainen rakennettu lelu.

- Olet sinä minun paras ystäväni. Vaikka joskus vähän riidelläänkin, mutta olet silti maailmassa paras ja AINOA oikea ystäväni! Ja me haemme niitä karvoja heti paikalla!

- Repussani on ohjeet miten niitä syötetään virtalähteeksi. Mutta minusta loppuu virta varmaankin aamuun mennessä. Sitten ehkä kuolen, tai jos en kuole, olen jokin tavallinen jänis. Ehkä minut on laitettava häkkiin, jos olen ihan tyhmä sellainen. Saatan pompata mereen.

- Pahus. Mikset ole aikaisemmin kertonut... Olisimme käyneet hakemassa sellaisen laiskiaisen karvoja jo moneen kertaan.

- Uskoin olevani kuolematon. Aina kun on parhaissa voimissaan, luulee olevansa kuolematon... Jänis kääntyi katsomaan minua, silmät suurena kuin teelautaset. Ne näyttivät jo hieman erilaisilta, ikuinen ovela ja iloinen virne oli poissa. Kurkkuani alkoi kuristaa ja tein kaikkeni etten olisi alkanut kyynelehtiä.

- Mutta minäkin synnyin uudestaan, virtuaalimaailmassa voi syntyä uudestaan!! Ja niitä energia-laiskiaisen-karvojakin voi tilata vaikka netistä!

- Ihan kaikkea ei voi tilata netistä, pöljä. Ja minä en tiedä, voiko tyhmä kani syntyä uudelleen virtuaalimaailmassa, koska se ei osaa luoda itseään uudestaan. Uudelleen syntymiseen tarvitaan omaa tahtoa ja kohta sitä ei ole minulla.

- Minä käännän laivan kohti Etelä-Amerikkaa, ja ... silloin Nurkkajänis käänsi katseensa takaisin hiillokseen.

- Hyvästi Ziki. Vaikka se virta nyt loppuu, jokin osa jäniksen sydäntäni varmaan oikeasti rakastaa sinua. Olen numeroinut ympäri laivaa ovia, luukkuja, rasioita ja tynnyreitä. Se on sinun joulukalenterisi. Purjevaraston pariovet ovat numero 24, avaa se sitten vasta jouluaattona...

- Nurkkajänis! Et saa kuolla!!

En kyennyt edes itkemään; Nurkkajänis näytti kuin nukahtavan pesäänsä. Mitä ihmettä minä nyt tekisin? Toivottavasti tämä oli vain pahaa unta. Peittelin ystävääni tilkkutäkillä ja jänis henkäisi syvään, se nukkui.

 


Kommentit:

Tina: :( ...oi ei...

Ninnu: !!!

Röö: Mitäs nyt tehdään?

BlackBlog: Lainaa sekunnissa!

Hupulainen: :(