vesikauris-normal.jpg

 

 

Tuijotin korttipelin aikana Johnny Boyta, vesikaurista pitkine kulmahampaineen, kummallisen tunteen vallassa. Johnny Boyn ajatukset leijuivat sanoina sen ihmisen päähän, jolle hän ajatuksensa tarkoitti kuultaviksi. Oikeasti hänen suustaan ei kuulunut ääntäkään.

Hän pelasi korttia liikuttamatta "käsiään", sorkat maassa. Pitkät torahampaat välkähtelivät kynttilän valossa ja tunsin sen lukevan ajatuksiani.

Nurkkajänis keskittyi niin pelaamiseen, että hermostuneena oli alkanut taas polttaa piippua. Ja se tapsutti vasemmalla koivellaan kovaäänisesti lattiaa aina kun oli sen vuoro päättää seuraava siirto pelissä.

Olisin halunnut sukeltaa Johnny Boyn suklaan ruskeisiin silmiin ja unohtua tähän hetkeen. - Mahani kurisi, heti kun olin ajatellut suklaata. Miksi olin ihminen? Miksen ollut samaa lajia Johnny Boyn kanssa, miksen ollut syntynyt ihanaksi vesikauriiksi? Kyse oli henkisestä yhteydestä, sielujen samanlaisuudesta, hopeisesta hennosta langasta, joka katkeaa vasta toisen kuoltua. Näin kauniin hohtavan langan kulkevan Johnny Boyn sielusta omaani.

- Täyskäsi... Nurkkajänis katkaisi ajatukseni.

- ...kaksi paria. (Hajamielisenä laittelin korttini pöytään, ja turhautuneena, en ikinä pärjää tässä pelissä Nurkkajänistä vastaan.)

Vesikauris alkoi voittajana kerätä ajatuksensa voimalla tulitikkukasaa; ilman halki leijaili kaarena hertta värisuora ja tunsin itseni surkeaksi ja aivottomaksi. Nurkkajänis latasi piippuaan ja hyvin vikkelästi alkoi jakaa uutta kierrosta.

Koska vesikauris oli pian voittanut kaikki laivan tulitikut itselleen, Nurkkajänis halusi alkaa pelata pikkuesineistä. Se hävisi heti pari ruuvia, teelusikan ja tennispallonsa. Minä olin varomaton ja laitoin panokseksi PirateKid-suklaamunasta saamani kapteenin sormuksen. Olin kaivertanut siihen nimenikin, sillä kapun sormus oli arvokkain esine mitä PirateKid-munista saattoi saada. - Ja hävisin sen. Minua harmitti vietävästi.

Johnny Boy oli muutakin kuin vesikauris, huomasin ajattelevani; hän oli tavoittamaton sielu. Joka armosta ymmärtäisi ja heittelisi hopealankojaan heikkohermoisten toiveuniksi. Tunsin sotkeutuvani omiin ajatuksiini, ja äsken niin hieno ja kaunis hopealanka alkoi mennä aivan mykkyrälle.

Olinko oivaltamassa jotakin? Tuo oivallus toi mukanaan pettymyksen tunteen, johon hävityllä korttipelillä ei ollut osaa eikä arpaa.

 

Kommentit:

Tina: ....Kun tajuaa kohtaavansa jotakin tavoittamatonta, tuntee helposti itsensä vaillinaiseksi.

Hupulainen: Olin kaivannut jonkinlaista romantiikkaa, mutta tämä oli yllättävä käänne. Olisikohan vesikauris jokin lumottu prinssi? :D

HareMagazine: Pupujen oma salaatinlehtikerho; ansaitse salaatinlehtiä osallistumalla pomppukisaan!

Hupulainen: Oi, piti vielä kysymäni että onko Johnny Boyn silmät sellaiset viehkeät, joihin voisi hukkua?

Ziki: On, aivan ihanat. - Siis jos olisi vesikauristyttö... Tämä on ihan hullua.

Tina: Romantiikkaa ja tuhkimotarinoita pursuaa jo ihan tarpeeks joka paikassa!!! (Toivottavasti se Johnny Boy ei sitten ole jokin lumottu miljonääri...)

Kiefer: Onko tää joku horoskooppijuttu? Mää olen leijona.

Tina: Joo, horoskooppijuttuhan tämä. :O

Hupulainen: (tsih tsih...)