tausta%20shipdarkblue-normal.jpg

 

(Päivitys kännykästä joten lyhyesti) Soudin viime yönä Jekardinezin kolmimastoisen kaljuunan vierelle. Sain selville aluksen sijainnin ihme-teko-silmäni ennustusnäyn avulla juuri ollessani nukahtamaisillani. Jekardinez oli aivan lähellä - tarkoituksella....

Aaltojen liplatuksen rikkoi kannelta kuuluva möly ja laulu. “...viistoista miestä arkulla vainaan, hou hou hooo ja rommia pullo, viina ja hiisi vei miehen hautaan, hou, hou, hooo...” - Mietin, kuinka saisin Nurkkajäniksen pois kaappareiden kynsistä. Myös muut karvaiset otukset piti saada pois laivasta ja turvaan. Nämä kaapparit olivat piraattien alinta pohjasakkaa eläinryöstöineen ja turkiskauppoineen.

Punnitessani seuraavaa siirtoani, katseeni osui laivan vesirajaan. Outoja lihan värisiä kaloja oli pureutuneena laivan pohjaan. Vaikka näin nuo nuljaskat ensimmäistä kertaa elämässäni, tunnistin ne heti: vampyyrimonneja! Välittömästi vaistoni kertoi suunnitelmien muutoksesta. Alitajuntani otti ohjat käsiinsä ja tiesin nyt täsmälleen kuinka toimisin.

 

Kovalla melulla kampesin itseni lyhtyjen valaisemalle keskikannelle ja välittömästi minut piiritti kymmenen häijyn näköistä roistoa. Kapteeni Jekardinez suorastaan leijaili ruorin luota eteeni; kuin kissa varmana hiirestään. Ja silmät kertoivat palavasta innosta saada liiskata minut saman tien päin reelinkiä. Hänen kaulaansa koristi lukemattomat kristallikorut, niitä oli varmastikin satoja. Ahneesti hän etsi katseellaan kaulassani roikkuvan kristalliavaimen, ja sitten hänen hymynsä levisi kolkoksi nauruksi.

- Hahahhhaa, kapteeni Hazel Zic Zac!! Tulitko pelastamaan typerää rusakkoasi! Arvasin sen! Miten helppoa se olikaan napata laivastasi, Jekardinez nauroi. – Kaninkarva on kuule nykyään arvokasta.

- Minä olen nykyään Zikita, synnyin uudestaan. Puhuessani yritin näyttää välinpitämättömältä.

- Hällä väliä, Zikuriina. Näetkös, minulla on uusi hieno lasti menossa Eurooppaan. Gepardeja, leijonia, ja ties mitä. Muotitalot maksavat niiden nahoista hyvin. Etpäs nyt mahda mitään. Ehkä räjäytän sinut tai heitän haiparvelle. Vai olisiko muita hyviä ideoita..? Viimeksi pilasit hyvät kauppani. Luulitko, etten jättäisi kostamatta sitä! Jekardinez raivosi ja käveli ympyrää. – Pääset tekemään ensimmäiseksi kattiruoskan itsellesi... sitten kävelet lankkua ja sinut vedetään kölin ali... tai ehkä naulaan sinut isoon mastoon kiinni, pyöritän tervassa ja ripustan Mortugan torille nähtävyydeksi, siinä rangaistusta sille, joka uhmaa kapteeni Jekardinezia!

- Enpä jaksa vaivata noilla vaihtoehdoilla päätäni. Vanhoja temppuja. Täytyy myöntää, sinulla on nyt arvokas lasti... vaikkakin haju on ihan karmea. Oikein kuin eläintarhassa. Kuinka viitsit antaa niiden liata kullattuja kansiasi? Katselin inhoten eläinhäkkejä ja nyrpistelin nenääni. - Siirretään ne laskuporrasta pitkin Coconutiin, ja viedään ne sillä Gibraltarille. Minulla on kosolti yhteyksiä laajoille markkinoille! Yritin näyttää niin häijyltä kuin osasin.

- Mitä? Jekardinez näytti epäuskoiselta ja pysähtyi aivan silmieni (silmäni) eteen. Hän katsoi lumisadepallosilmääni ja olin huomaavinani hieman uteliaan kummastuksen häivähtävän hänen julman kauniilla kasvoillaan.

- Hmm... olisi luullut yrittäisit pelastaa nuo oliot... Haa... yrität vain jotakin kieroa poppakonstia... Hah hah, pidätpä minua tyhmänä. Säälittävä yritys. Suorastaan hupaisa.

- Synnyttyäni uudelleen en ole enää ollut ollenkaan eläinten asialla. Itse asiassa olen matkalla Karibialle, siellä on ryöstettävää joka aallonharjalla... No miten on? Kävelytä nuo haisevat otukset minun alukseeni. Jään itse vaikka tähän laivaan pantiksi. Ja koska jä... tuo rusakko tekee juuri niin kuin sanon, laita se Coconutin ruoriin.

 

Ehdotukseni kiinnosti Jekardinezia, sillä häntä selvästi houkutti ajatus eläinhäkkien siirrosta muualle.

- Totta on, että hieno laivani on alkanut haista liikaa eläinten karvoille. Ja tosiaan, hyvä idea, pidän sinut vankina. Rusakko ei ainakaan osaa karata vanavedestämme omin päin. Eihän se osaa suunnistaa. Tiedän tuon kokoisten olioiden aivoitukset... pari porkkanaa ja ne tekevät mitä käsketään... Olet Ziparminttu tullut siis vihdoin järkiisi. Ajattelinkin, miten kauan elätät itsesi vanhoja hylkyjä rosvoamalla. Miehet; siirtäkää nuo haisunäädät häkkeineen Coconutiin. Ja viekää Zippelzappeli ruumaan.

- Ohhoijaa... naurahdin ilkeästi, ja istahdin lähimmälle köysinipulle istumaan. Aloin hieroa muka väsyneenä ja hieman tuskaisena puujalkaani. Jekardinez asteli lähemmäksi.

- Hah hah, olet menettänyt jalkasikin.

- Joo, Mortugassa lähdin tykkikaksintaisteluun. Näkisitpä sen toisen. Sillä ei ole enää päätä.

- Loistavaa. Alankin pitää sinusta. Joskus kuolema tekee näköjään hyvää.

- Jep.

Katselin vaivihkaa, kuinka miehistö rahtasi hätääntyneet eläimet Coconutiin. Nurkkajänis katsoi minua pöyristyneen vihaisena. Sylkäisin siihen päin ja käänsin selkäni.

 

(Uusi päivitys kännykästä:) Edessä on pitkä yö. Jekardinez on epäluuloisena kahlinnut minut ruumaan. Molemmat jalkani ovat kahleissa, ja niistä lähtevät ketjut on kiinnitetty ruuman kattoa kannattavaan tolppaan. Ruuma on täynnä arvokasta tavaraa, varmastikin varastettua, tai sitten pelkkiä merkkituotteiden jäljennöksiä. Istun juuri nyt Rolezin kultaisia käkikelloja täynnä olevan laatikon päällä. Mutta niistä en ole kiinnostunut. Enemmän mietin, kuinka ihmeessä saisin toisen jalkani irti kahleista. (Puujalkahan irtosi heti.) Olen jo penkonut kaikki lähelläni olevat kuljetuslaatikot, mutta ilmeisesti ei ole kannattavaa kuljettaa piraattilaivassa työkaluja, kuten rautasahoja tai yksinkertaisia putkitonkeja.

 

Laivan pohjasta kuuluu iljettävää nakerrusta ja kannella jatkuu möykkä... Kukaan ei ole näköjään tietoinen vampyyrimonnien olemassaolosta. Se osa suunnitelmaani toimii liiankin mainiosti, kohta laiva alkaisi upota.

 

 


 

Kommentit:

Hupulainen: Onpas kamala akka tuo Jekardinez. :(

Tina: Oikein ällöttää kyllä nuo vampyyrimonnit. :O (- Saisiko Jekardinezista kuvaa tänne????)

Röö: Moi!

Tina: Ziki taitaa olla kommenttiemme ulottumattomissa. :O