ziki%20potretti%202-normal.jpg

 

Jumpetti. Tämä silmä on hauska. Kun kiipeilee raakapuilla ja köysissä, lasipallon sisällä alkaa lumimyrä ja lumiukko lentää mukkelis makkelis vuoreltaan pulkan kanssa alas.

Nurkkajänis on tykännyt tästä erityisen kovasti. Olin sitten eilen koko päivän sen riemuksi ilman silmälappua.

- Heiluta päätä! se hoki kaakaota juodessaan, ja kun heilutin, se ratkesi nauruun niin että heitti selälleen kannelle ja hekotti kippurassa.

Tämä lasisilmä tuntuukin pysyvän niin tukevasti paikoillaan, että taidan luopua kokonaan silmälapusta.

Silmässä on ollut itsellenikin - ei vain Nurkkajänikselle - kivaa uutuuden viehätystä. Oikein tykkään siitä. Viime yönä löhösin pitkään hereillä kapteenin salongin riippumatossa ja katsoin silmän läpi. Kun pudistin päätäni välillä, sain ihailla pienessä lumisessa maisemassa välkehtivää, kieppuvaa lunta. Omituista, vanhalla lasisilmällä ei nähnyt mitään.

 

Hohhoijakkaa. Tänään(kin) olen koko päivän maalannut Nurkkajäniksen apuna sen suunnittelemia merirosvolippuja. Ne ovat kuulema oikeita disain lippuja.

Se oli löytänyt lisää vaaleanpunaista maalia, sitä jolla maalasi tässä eräänä päivänä sen minun puujalkani, ja sen lisäksi pikku purkin oranssia. Porkkanan sävyinen oranssi oli sen lempiväri.

Tohkeissaan Nurkkajänis mutisi välillä itsekseen.

- Minua kyllästyttää sääriluuliput... Pläh!

- Ne ovat ihanan dramaattisia ja selkeitä ja yksinkertaisia, puolustin kantaani.

- El Dragon tuskin tiesi, minkä elämäntavan keksi maailman merille... mutisi jänis poiketen aiheesta.

- Jaa minkä?

- Kaiken piratismin alku ja juuri on atsteekkien kulta, joka sulatettiin ja kiikutettiin Espanjaan, ja joka siunaten käytettiin rahojen lyömiseen, valtaistuimiin ja loisteliaisiin kirkkokoristuksiin. Ja mitä Englannin Elisabethkin kirstuunsa kaipasi. El Dragon kaappasi kuningattarelleen valtaisan saaliin, ja oli englantilaisten kansallissankari. Piratismi on siis valtioiden itsensä aloittamaa toisilta kaappaamista.

- Mistä sinä tuommoista olet kuullut? Ihmettelin.

- Etsin tietoa porkkanan alkuperämaasta, kun löysin kapun salongin kirjahyllystä teoksen “Piratismin historia osa 1”. Harmi, siitä oli keskimmäiset sivut tuhottu. Joku oli kaivertanut kirjan sisään ontelon pistoolia varten ja loppuosa on liimautunut kuivuneesta verestä nippuun.

- No, eipä tuo historiikki olisi ainakaan minulta tullut ehkä luetuksi muutenkaan. Shitin väliä, mitä joku kirjaviisas kirjoittaa piraattien puuhista. Kyse on näkemyksistä. Minulle se on vapautta ja löytämisen iloa, tutkimusmatkaa hylyltä toiselle ja oman itsensä herruutta. Vapautta korvamerkeistä. Vapautta hallitusten käskyistä lähteä sotaan.

- Minusta kyse on totuudesta. Ja totuus on kuin värityskirja. Kukaan ei voi väittää olevansa puhdas piratismista. Sitä vain piilotellaan kaikenlaisten asioiden taakse. Pahin piraatti on se, joka on sitä salaa. Ja valjastaa ryöstönsä omien etujen turvaamiseksi.

- Rehellinen siis se, joka ilmoittaa mitä selkeimmin olevansa piraatti, totesin ykskantaan ja sekoitin tummanpunaiseen maaliin mustaa.

- Nimenomaan. Mutta pitääkö sen lipun olla aina tuo sama? Kyllä jotakin vaihtelua silti saisi olla. Sääriluita...

 

Keskityin pitkäksi toviksi maalaamaan Coconutiin jo toista ihan uutta sääriluulippua, ikään kuin varalipuksi. (Koska olen kapteeni, päätän kuitenkin edelleen Coconutin lippujen ulkoasuista.) Jänis on paljon taitavampi piirtäjä, joten se teki toiveeni mukaisen lipun ääriviivapiirrokset. Päässäni pyöri hullunkuriset kuvitelmat kuninkaista ja ministereistä merirosvolaivojen kapteeneina. Yhtä lailla he syöttivät väkensä tykin ruuaksi, kuin piraattikapteenitkin. Sivistyneillä kansoilla on vain kaikki järjestelmällisempää; tuhotaan kerralla kokonaisia kansoja, ja sitten viedään omaisuus.

Ajatteluni ei tosin saanut mielessäni kiekkuvaa kuvaa eräästä piraattikapteenista turkiseläinhäkkien keskellä millään muotoa siedettävämmäksi. Taistelu oikeudesta ei lienekään puhdasmielistä yhteisrintaman muodostusta; se on silkkaa eri asemissa vaikuttavien yksilöiden välistä kemiaa. Aika pelottavaa, onnemme on siis kemiallisten synapsien, eikä todellisen tasa-arvoistavan lain varassa.

 

Hmm. Nurkkajänis on ollut varsin tuottelias lipputaiteilija. Nyt olisi Mortugan torille tulossa myyntiin lippuja, joissa oli vaaleanpunaisia kalloja mustalla pohjalla, valkoisia kalloja vaaleanpunaisella pohjalla, ja mustia kalloja oranssi- ja valkoraitaisella pohjalla. Ja luksuslippuihin oli sääriluiden tilalle maalattu porkkanoita.

-Katsos, visuaalisen suunnittelun perusjuttu on se, että jos ympärillä on mieletön runsaus, pelkistetty erottuu edukseen. Mutta jos ympärillä on kaikki tyhjää, runsaus on ruokaa sielulle. Juu sii.

- Jaa... Minä vaan niin tykkään vanhan ajan sääriluu-disainista. Olin hieman puolustuskannalla.

- Piraattius on niin moniselitteistä. Maailman ottamista omaan käteensä... ja jänis maalasi mustaa pääkalloa kahden oranssinsävyisen porkkanan kuvan väliin. - Siivotonta iloa vapaudesta, pakoa ja kuolemaa myrskyssä, ja taas uutta riemua vapaudessa, pakoa ja kuolemaa... laa laa la laa... kuin porkkanan elämää. Kasva ja kuole, kasva ja kuole... dii di dii dii... Porkkana on ikuinen, mutta porkkana ei ole... ja pitkäkorva tuntui uppoavan omaan maailmaansa.

- Joo, mutta...

- Kuule kapu, jos voisit nyt malttaa lopettaa kuuntelemiseni, keskityn seuraavaksi noihin vihreisiin naatteihin tuossa lipun ylälaidassa. En voi lopettaa puhumistani taiteesta, jos joku kuuntelee. Ja se on ärsyttävää. Nurkkajänis venytteli äkkiä niin että sen olkapäistä kuului kovaa rutinaa.

Lähdin kiikuttamaan telineeseen pingotettua sääriluu-lippuani varjoon kuivumaan. Kuulin takaani hiljaista jupinaa silkkipainokoneen hankkimisesta.

Nielin ääneti ylpeyttäni; minut oli komennettu sivummalle, mutta en keksinyt mitään arvoani nostavaa komentoa, jolla olisin todistanut tärkeyttäni. Normaalisti olisin kyllä kyennytkin rähjäämään; olisin voinut sanoa jänölle että hyppää lankulle höpöttämään, ettei minulla olisikaan aikaa kuunnella jonninjoutavia. Vaan jostakin syystä filosofointi porkkanasta ja porkkanasta sai pääni sekaisin. Ja koska yleisökin puuttui, olisi rähjääminen vain saanut tilanteen vielä sietämättömämmäksi.

Ja shitti vieköön, minullahan on taatusti tärkeämpääkin tekemistä kuin ylipäätään tuhlata aikaani perämiehen päättömiin pölinöihin. Tarkistin tuulensuunnan (nuolaisin sormeani ja nostin kohti taivasta, tuulen puoli tuntui viileämmältä) ja menin etukannen riippumattoon lukemaan kännykästä päivän horoskooppia.

Ja ehkä en vain ymmärtänyt tosi taidetta.

 

 

nurkkiksen%20taide-normal.jpg

 

(Uusi päivitys:) Tässä Nurkkajäniksen disain lippuja: se vaati minua laittamaan hinnaston tähän kaikkien nähtäväksi.

 

Hinnat: liput, joissa ei ole porkkanan kuvia ovat 2 silveriä, ja porkkanoilla varustettu lippu kolme goldenia. Varmimmin niitä saa suoraan laivaansa postilokin välityksellä.

 

(Uusi päivitys:) Kunpa pääsisimme jo liikkeelle. Tämä paikallaan olo on kauheaa. Alan jo pelätä, unohdan purjehdustaitoni ja muutun maakravuksi.

 


 

Kommentit:

Tina: Söpöjä lppuja, mä tilaan yhden. :D

Kiefer: Onko täällä söpöjä tyttöjä? Miksei disain bikinejä?

BlackBlog: Ansaitse helposti rahaa! Myy mainostilaa blogiisi! Mitä enemmän kävijöitä, sitä suuremmat setelit!

Hupulainen: Mä en kommentoi tota Kieferiä.

Ninnu: Enkä mä. Tulee ihan ikävä Vekun mopojuttuja.

HareMagazine: Mikä olet jäniksiäsi persoonallisuustesti.

BlackBlog: Mitkä kaupungit hukkuvat veden alle, jos Grönlannin jäätikkö sulaa? Veikkaa ja voita selvää rahaa.

Vekku: Sanoiko joku täällä jossain sanan mopo?

Hupulainen: :)