zikita%20taivaassa-normal.jpg

 

Terveiset Sielukammiosta, minne joutuu kun kuolee pikselimerellä.

Joudun täyttämään isoon kirjaan joitakin perustietoja, kuten milloin virtuaali-minäni on syntynyt ja milloin kuollut. Ja sitten, jos mitenkään mahdollisesti syntyy uudestaan, voi ajankohtaa toivoa puolen kuun tarkkuudella. Jos on kuollut tahallaan, niin ei voi syntyä uudestaan, koska sieluenergia on pyhää. (Kaikki murhatut saavat aina halutessaan syntyä uudelleen. Kun kysyin Sielunvartijalta, saavatko murhaajat syntyä uudestaan, niin hän vastasi, että kyllä saavat. Sillä ei ole olemassa murhaajia, vaan sieluja, jotka kykenevät eri olosuhteissa tappamaan tai aiheuttamaan kuolemaa, vaikka eivät tahtoisikaan. Ja niitä kuolemaa aiheuttaneita sieluja on niin paljon, että tuskin kukaan enää syntyisi uudelleen – lähes kaikki sielut ovat aiheuttaneet kuolemaa.)

 

Ensimmäinen elämäni: kapteeni Hazel Zic Zac (5.8.07 - 23.9.07) (Vaikeaa kirjoittaa sulkakynällä, kun ei ole tottunut. Vaihtoehtona on metallikärkinen piirrin, jossa on puinen varsi.)

 

Toinen elämäni; toive ajankohdasta jos uudelleen syntyminen on mahdollinen: (En osaa laittaa tarkkaa päivää, kun jotenkin on mennyt viikonpäivät sekaisin. Ja ajankulu.) (Haluan kuitenkin syntyä mahdollisimman pian ihan vain Nurkkajäniksen takia.)

 

Täällä jokainen saa käteensä pienen virtuaalisen pergamenttikäärön ja sulkakynän, jotta voi kirjoittaa päiväkirjaansa. Mutta mustetta ei annettu ollenkaan, eli sen joutuu tirisyttämään verenä omasta sormenpäästään. Siksi siis en kirjoita kovin pitkiä juttuja. Mutta verenvuodatuksessa ei muuten ole mitään dramatiikkaa, eikä kipujakaan, kun se on sellaista sielun verta. Täällä ei ole maallista ruumista kenelläkään, vaan häilyväisesti erottuvia sielujen haamuja.