Keskityin äsken kynttilän valossa tuijottamaan kristallipalloani selvittääkseni mitä minulle kuuluu kolmen vuoden kuluttua. Aikomukseni oli vastata Tinan haasteeseen; mitä luulet puuhaavasi kolmen vuoden kuluttua? (On ehkä huijausta käyttää kristallipalloa, mutta kun en nyt osaa kuvitella niin kauas kuin kolmen vuoden päähän...)

(Kolme vuotta. - En osaa kuvitella edes huomista päivää!)

 

Mutta jouduin siirtämään tuohon haasteeseen vastaamisen tuonnemmaksi, sillä havahduin hirmuiseen räjähdykseen. Ensimmäiseksi kuvittelin Coconutin oman ruutivaraston possahtaneen - ja ehdin jopa miettiä mitä Nurkkajänis NYT oli keksinyt - kunnes äänen todellinen aiheuttaja selvisi.

 

Juostuamme yläkannelle näin kauempana kuun valaisemalla merellä palavan laivan. Olipa karmaiseva näky. Suuri purjelaiva oli mennyt kahtia ja paloi räjähdyksenomaisesti. Lieskat hävisivät nopeasti kun laiva upposi meren syvyyksiin. Yhtään vedenvaraan joutunutta ei näkynyt. Ilmeisesti kaikki laivassa olleet menehtyivät. Päätimme silti pysytellä reelingillä tähystelemässä, sillä joku onneton olento saattoi vielä löytyä hengissä.

 

Muutaman tunnin ajan tuijotimme äänettöminä edessä lainehtivaa merta. Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin vain tyhjän trippimehupurkin kurlutus, kun Nurkkajänis jännittyneenä pelleili sen kanssa. Perämiehen katse oli kuitenkin tiukasti aalloissa.

 

Joidenkin unelmat kohtasivat juuri lopun. Vai syntyivätköhän he uudestaan juuri tällä hetkellä jossakin muualla? Kärpäsinä tai karhuina. Tai tähtinä...

 

Sitten Nurkkajänis huomasi laineilla kelluvan puisen arkun. Aarrearkun?!! Jänö juoksi hakemaan virvelinsä ja muutaman kymmenen epäonnistuneen heiton jälkeen onnisti. Kieli toisessa suupielessä se alkoi hitaasti hivuttaa saalista kohti laivaa. Laskeuduin köysitikkaita pitkin vedenvaraan, sidoin arkkuun kiinni vahvemman köyden ja pian olimme vinssanneet arkun laivan kannelle. - Aarrearkku! Puinen arkku oli varmaankin ainut laivasta ehjänä selvinnyt tavara. Mutta se oli tiukasti lukossa, eikä meillä tietenkään ollut avainta.

 

Katselin pimeää yötaivasta. Viuhuiko taivaalla joitakin hahmoja, vai olivatko ne mustia pilvenmönkäreitä? Kaartelivatko hukkuneiden sielut juuri ympärillämme? Sielut, joille aarrearkku oli ehkä ollut suurin syy elää - ja ehkä kaikkein suurin syy tappaa.

Siis jos arkussa oli aarre. Eihän sitä vielä tiedetty, kun se oli visusti kiinni. Sitä niin automaattisesti oletti että puisessa, lukitussa arkussa olisi aarre.

 

Nurkkajäniksen alettua kähevästi lukon avaamisen tiirikallaan, minä katselin vielä ulapalle. Odotin edelleen näkeväni lentäviä sieluja. Hiljainen kilahdus sai minut kääntymään; arkku oli auki.

 

Sisällä oli toki joitakin helmikoruja ja kolikoita, mutta myös ihan eläviä ja oikeita ihmisparkoja: kutistettuina! Koska maalaisjärjellä, eikä millään muullakaan järjellä voinut selittää lilliputtien olemassaoloa, heitin järjen käytön hyvin häiritsevänä ajattelumuotona pois ja kumarruin katsomaan ihmisiä lähempää.

 

Siinähän oli se kuvausryhmä, joka oli ollut Kookospähkinäsaarella filmaamassa! Ainoastaan Angelinaa ei näkynyt, mutta Depp oli ilmestynyt joukkoon. Näyttelijät huusivat ja huitoivat ja vaikuttivat äärettömän kiukkuisilta. Vaikka kai sitä vähemmästäkin kiukustuisi, minä ainakin, jos olisin kutistettu noin pieneksi ja arkkuun vangituksi.

 

Otin puisen tarjottimen, jolle jokainen lilliputti kiipesi, ja kannoin koko hälisevän joukon varovasti kapteenin salongin ruokapöydälle. Hih hih, oli hauskaa kaadella kahvia ja teetä ja rommia pieniin pullonkorkkeihin ja kuunnella karmaisevaa tarinaa Kookospähkinäsaarella tapahtuneista noituuksista. Joku afrikkalainen noita oli tiputtanut eräänä iltana kuvausväen booliin kutistavaa myrkkyä, väittäen sitä voimia tuovaksi esanssiksi.

 

Ensin en oikein meinannut saada selvää tapahtumien kulusta, sillä jokainen selitti omaa versiotaan samanaikaisesti. Lopulta lilliputit rauhoittuivat kun lupasin heille kyydin Kapkaupunkiin. He malttoivat peräti istahtaa pöydälle ja maistella tarjottuja juomia. Nurkkajänis pilppusi puukolla pieniä pullanippejä riviin ja pelikortitkin kaivettiin esiin.

 

Olen totta puhuen parhaimmillani aina kun tiedän hauskuuden olevan väliaikaista. Kaikki mikä elämässäni on venynyt pysyvyydeksi, on lopulta osoittautunut kestämättömäksi painajaiseksi. ( - Näin meidän kesken, ehkä osasin nauttia tästä hauskuudesta siksi, koska tiesin vieraslaumani jäävän pois laivasta Kapkaupungissa.)

 

Minulle pysyvyyden pitää olla jokin sellainen tila, että se on olemassa vain hätätilanteita varten. Turvallinen paikka, jonne mennessään tietää mikä siellä odottaa. - Pysyvyyteen ei saa liittyä yllätyksiä eikä menetyksiä. Mummon pitää aina olla mummolassa kun sinne menee. Ja kioskipelikaanilla on aina oltava suklaata myyntivalikoimassaan.

 

Pelasimme tulitikkupokeria myöhään yöhön ja Depp esitteli voimiaan; se pystyi nostamaan kaksikymmentä tulitikkua kerralla! Nurkkajänis oli niin iloinen että sen korvat menivät taas kerran innosta ihan hassusti myttyrälle niskaan ja viikset vinkuralle. Se on aina rakastanut Deppiä yli kaiken (vaikka onkin niitä tyttöjä), ja nyt tämä valkokankaiden suuri tähti vihdoin istui samassa kahvipöydässä sen kanssa. Se että tähti oli kutistettu, ei tuntunut haittaavan jänistä yhtään.

 

Minua tosin hieman hävetti ja nolotti perämieheni sokerinsiirappinen käytös, mutta kun se ei näyttänyt vieraita haittaavan, en viitsinyt mainita asiasta.

 

coconut-normal.jpgpirate%20nurkkis%20mv-normal.jpg

 


Kommentit:

BlackBlog: Tienaa rahaa, kerro blogipalvelustamme ystävillesi!

Hupulainen: Depp on aivan ihana.

Tina: Jim Morrison on ihanampi minulle. Harmi, kun se on kuollut.

Delilah: Pitääkö aina olla joku suuri tähti, että on ihana?

S: Ehkä tähdistä on kiva puhua siksi, että oletettavasti juttukaverikin ne tietää?

Tina: Kuule Delilah, tää on sellasta small talkia, älä ole niin vakava.

Ziki: Okei, jos ei puhuta tähdistä, mikä juttu on ihana omassa elämässä?

Ninnu: Mulle ihana juttu on on mun unelmat.

Tina: Öööööö.... Minä tykkään vaan Morrisonista. :D

Hupulainen: :) Pöhkö!

BlackBlog: Kirjoita virtuaalimerelle oikea kirje! Lokkipostina 1 silveri/sana!