Sielukammiossa on vartijan ruoska heilunut: töitä paiskitaan ihan tosissaan. Kannamme puisilla, ikivanhoilla sangoilla vettä! Kammiosta lähtevän pimeän luolan perällä on kupliva, mädälle ja mudalle haiseva lammikko. Sen vettä pitää kantaa Sielukammion keskellä sijaitsevaan hopeansiniseen suihkulähteeseen, ja kaikki kannettu vesi puhdistuu ihan kirkkaaksi. Lähteen pohja on täynnä kimaltelevia kristalleja, jotka välkehtivät valoa Sielukammion kattoon. Kun kantaa sankoja oikein ahkerasti, mutainen lampi hieman vajenee, mutta heti kun olemme pelanneet korttia tai nukkuneet, se pursuaa jälleen yli äyräiden ja on vähällä tulvia ympäri Sielukammion kivilattiaa.

Kukaan ei ole selittänyt, mistä tuo mutainen aines on peräisin, mutta minulla on kaikenlaisia aavistuksia. Kerran olin näkevinäni mudan ja veden seassa pätkän nahkaista remmiä, jossa kimalsi heikosti ihan pieni, likainen kristalli. Samantapainen kuin se, mitä kannan kaulassani. 

- Olen saanut nukuttua aina vain vähemmän, sillä haluan pian pois täältä. (Ja taidan olla tällä hetkellä yksi ahkerimmista vedenkantajista…)

 

 

***