myrsky%20skull-normal.jpg

 

Bangkokissa tänään: menimme Nurkkajäniksen kanssa pieneen kapakkaan kaakaolle ja parin kermakuohukaakaon jälkeen istahdimme korttipöytään.

Nurkkajänis on hillitön korttihai. Heti ensimmäiseksi se voitti pokerissa lautasantennin (jota sain reppuselässä raahata koko hemmetin päivän, enkä tiedä, osaanko asentaa sitä... ja en tiedä, toimiiko sellainen purjelaivassa) ja minä hävisin ainoan korvakoruni heti kättelyssä. Lopetinkin siihen sen oman pelaamiseni ja menin baaritiskille katsomaan sivusta, kuinka pokerin ammattilainen pesi koko lössin sekä arvoesineistä että rahoista.

 

Samalla juttelin baarin pitäjän kanssa. Hän oli lyhyt, kuihtuneen näköinen ukko, ja nopealiikkeinen rättinsä ja kippojensa kanssa. Kysyttyäni häneltä (yritin antaa vaikutelman kokeneesta merikapteenista), oliko kapteeni Jekardinezia näkynyt, mies oli kupsahtaa pelkästä kauhusta tiskinsä taakse lattialle, kunnes selvitin että mainittu kapteeni ei ole ystäväni. Sain pian selville, että Jekardinez oli ainoa laatuaan; ensimmäinen naismerirosvokapteeni Aasian merillä. Hän oli kotoisin ajalta, jolloin postilokit olivat ainoa viestintäväline.

 

Yritin myös ottaa selvää baarin nettiyhteyksistä ja tunnettujen merirosvojen blogiosoitteita, mutta minulle selvisi, ettei sellaisista oltu kuultukaan.

Jollakin ihmeen tavalla Coconut kuljettaa minua menneisyyden ja nykyisyyden hämärillä äärirajoilla. Aikarajojen sekoittuessa tuntuu kuin toinen jalkani olisi 1800-luvulla, ja toinen jalkani kaukana tulevaisuudessa. Näin kauppojen ikkunoissa sekaisin öljylamppuja, puisia pirunnyrkkejä ja lautapelejä - ja kännyköitä ja uusimpia blueray-leffoja. Mutta huomasin paikallisten ihmisten katsovan nykyajan tavaroiden ohi. Paremmin asia selvisi, kun näin hevosvankkureiden ajavan ruosteisen ja kolisevan bussin läpi. Mitään törmäystä ei tapahtunut, eivätkä ketkään muut näyttäneet huomaaman bussia, kuin minä ja Nurkkajänis.

 

Pelottavaa. Mitä jos toinen jalkani irtoaa nykyajasta? Päädynkö lokikirjoineni menneisyyteen? Ilmeisesti todellisuus on niin monimuotoinen, että maailmat ovatkin loppujen lopuksi päällekkäin ja limittäin kuin pulikat semmoisessa pirunnyrkissä...

 

Loppupäivän käppäilimme Nurkkajäniksen kanssa tuulisilla kaduilla ja pidimme sitä lautasantennia sateensuojana. Lisäksi raahasimme illan kuluessa sataman putiikista kaksin käsin ruokakasseja laivaan. - Pahus, kun en ymmärrä noista antenneista mitään. Olisikohan turvauduttava johonkin asentajaan? Nurkkajänis osaa kyllä pelata pokeria, mutta en usko sen osaavan asentaa antenneja. Ja kaiken huippu oli, että makoilimme koko loppuillan Coconutissa riippumatoissamme, ja villit bileet jäivät toistaiseksi pitämättä.

 

PS: Ostin Nurkkajänikselle uuden pehmolelun; pienen ruskean nallen.

 


Kommentit:

Hupulainen: No voi että, joskus vaan ei ole sillä päällä, että bileet maistuisivat. Olitpa huomaavainen kun ostit sen nallen Nurkkikselle. :)

Tina: ... (Ja nyt ylös, ulos ja kunnon karkelot pystyyn! Nynnyt.)

ChinaChat: Bloggaa kiinaksi automaattisen kielenkääntö-blogimme avulla!

Hupulainen: Mäkin haluaisin sinne menneisyyteen, kun siellä on niitä ihania hameita!

Tina: Naisen asema vaan aika kökkö, ei kiitos mun puolesta. Paitsi just jonakin kapuna ehkä.