Aamuyöstä repesi taivas, vettä satoi kaatamalla, tuuli yltyi ja salamoi. Reivasimme purjeita kuin viimeistä päivää. Coconut kallisteli ukkospuuskassa vaarallisesti ja lopulta jouduin köyttämään Nurkkajäniksen kiinni riippumattoon. Raukka olisi pian lentänyt mereen. Se pyöri siinä tajuttomana ihan ympäri ämpäri. En ole koskaan nähnyt jäniksen muuttuvan niin vihreäksi. Ilmeisesti perämieheni ei kestä myrskyjä tulematta merisairaaksi.

 

myrsky%20skull-normal.jpg

 

Olin ihan tööt ruorissa roikkumisesta, mutta onneksi aikansa raivottuaan myrsky hellitti ja pilvet hajosivat horisonttiin aika nopeasti. Vahinkoa oli silti ehtinyt tapahtua. Iso purje oli revennyt kahtia, koska albatrossi lensi siitä holtittomasti läpi. Suurella vaivalla kursin purjeen miten kuten kasaan ja nyt siinä on vaaleanpunainen paikka. Purjevarastossa on kyllä varapurjeita, mutta ajattelin vielä säästellä niitä.

 

Hyvä puoli oli se, että siipiniekka sai minut ajattelemaan, näkyisikö jossakin edessäpäin nyt maata. Kipusin heti märssykoriin tähystämään ja voi passoviulu; maata olikin näkyvissä! Ja taivaalla näkyi kuumailmapallo? Jatkan later tätä...

 

(Uusi päivitys:) Olimme Nurkkajäniksen kanssa ehtineet hetken riemuita maan näkymisestä, kun Tina yllättäen laskeutui oranssi- ja keltaraitaisella kuumailmapallollaan takakannelle. Oooov-vshit! - Bermuda ei ollut kuulema täällä päinkään!!!! Olimme menossa ihan väärään suuntaan. Olinkin aamulla ihmetellyt, kun aurinko näytti nousevan lännestä.

 

Epäilin hetken, olisiko isossa kompassissa jotakin vikaa, kunnes huomasin Nurkkajäniksen menevän ihan punaiseksi. Pian selvisi miksi. Mokoma oli pari päivää sitten purukumilla kiinnittänyt kompassin neulan osoittamaan haluamaansa suuntaan. Syyksi se sanoi haluavansa niin kovasti Intiaan. Sitä ei kiinnostanut Bermuda laisinkaan, mutta oli tempullaan yrittänyt kääntää salaa kurssin Intian valtamerelle. Tutkittuamme karttaa, totesimme että Intiaan mennessä pitäisi purjehtia kaakkoon ja Afrikan eteläkärjen jälkeen koilliseen. Mutta olimmekin nyt purjehtineet kiemurrellen etelään.

 

Nurkkajänis ei ollut älynnyt sitä, että laivan keikkuessa tuulen vietävänä neulan pitäisi silti pyöriä vapaasti. Eihän purukumilla jumitetulla kompassinneulalla ollut voimaa pitää laivan kurssia toivotun suuntaisena. (Jouduin selittämään jänölle asiaa oikein rautalangasta vääntämällä. Maan magnetismi oli jänikselle uutta. Olihan se vähän minullekin, joten rautalangan vääntely kävi varsin mielenkiintoiseksi. Siitä tuli hyvä henkari.)

 

Onneksi ihan sattumalta Tina oli lentänyt ohitsemme ja tunnistanut Coconutin lipun. Olisimme muuten edelleen jatkaneet matkaamme väärään suuntaan. Hän tuli iloiseksi kuultuaan yrityksestäni poiketa Bermudaan - mutta eihän hän olisi siellä ollutkaan. Loppujen lopuksi meitä nauratti Nurkkajäniksen purukumitemppu ja aloimme yhdessä virittää kompassia jälleen toimintakelpoiseksi. Tutkittuamme uudelleen merikarttoja tulimme siihen tulokseen, että olimmekin jo ohittaneet Norsunluurannikon ja lähestymässä Ascensionin saarta.

 

Tietysti pidimme hauskan illan; pelasimme tikkiä ja heijastimme yön pimeydessä isoon purjeeseen leffan ”Tarzan ja valkoinen nainen”. Coconutin leffaruumassa on hirveästi vanhoja elokuvia. Tosin joitakin on kai hiiri näkertänyt. Pitänee jossakin vaiheessa järjestellä kaikki elokuvat, tiedä mitä filmiaarteita sieltä löytyy.

 

Kuvitelkaa; lämmin tuuli Saharan autiomaasta, tähtitaivas, riippumatto ja hiljaa tuulessa pullisteleva isopurje. Ja sai puhua pitkästä aikaa Tinan kanssa kunnolla tyttöjen juttuja. Kyllähän Nurkkiksen kanssakin voi puhua kaikenlaista, mutta puheet kääntyvät aina jossain vaiheessa porkkanoihin. (Elokuvan jälkeen Nurkkajänis alkoi leikkiä Tarzania ja kiipeili köysissä. Aika lapsellinen.)

 


Kommentit:

Hupulainen: Hih hih, ihana toi Nurkkis! Tosi söpö! :D

BlackBlog: Uusi elämä, vain BlackBlogista.

Hupulainen: Huomenna sataa, olisinpa siellä sun laivassa kelluttelemassa. Mutta en uskalla yrittää sinne, mä ainakin joutuisin mun tuurilla pian hain suuhun.

Ziki: Täällä on ehkä vaaroja, mutta hianoo!!!