Ties monesko päivä tämä on jo kokonaan ilman suklaata. Kääk. Kuolemmekohan nyt nälkään? Kummallista, aloin jo melkein tuntea todellisia elämisen haluja, koska oli niin nälkä. Löhösimme illan kannella riippumatoissamme, emme oikein jaksaneet tehdä muutakaan. (Laitoin nauhalle keskustelumme, en jaksa kirjoittaa ihan kaikkea.)

 

- Nälkä muistuttaa vaistoja heräämään, että ei enää olisi nälkä, Nurkkajänis tokaisi maha kurnien kuin itselleen. - Ja nyt vaistoni käskevät minua uimaan tuonne rantaan syömään tuota kaikkea vihreää, mitä siellä näkyy.

- Muistuttaakohan se siitä kuinka elääkseen on jaksettava taistella? kysyin kun oma mahani piti oikein kovan murinan.

- Mitä vaistoja sinulla on? jänis kysäisi.

- En oikein tiedä. Enää. Vaistoan joskus hyvin hämärästi vaaraa. Ehkä. Vaistot ovat varmaan alkaneet hävitä monelta nykyajan ihmiseltä. Kun kaiken saa nykyään kaupasta.

- Minulla on sellainen vaisto, että jos olen nälkäinen, vaistoan suunnan, mistä pitäisi alkaa etsiä syötävää.

- Kertooko se nytkin, minne päin meidän pitäisi mennä?

- Kyllä. Meidän on mentävä tuonne saarelle.

- Ei kai...

- Kyllä kai.

- Kummallista. Minun vaistoni sanoo, että se ei ehkä ole kovin järkevää, vaan meidän kannattaisi odotella vielä kioskipelikaania. - Mielessäni väikkyi kuvitelma isosta suklaalevystä, mitä tuskin alkuasukassaarelta löytyisi.

 

Nälkä oli ihan outo tunne pitkästä aikaa. Koska sitä on niin harvoin tuntenut. Paitsi joskus laihduttaessa on tarkoituksella sietänyt vapaaehtoista nälkää. Eri asia näköjään on, kun joutuu kärsimään nälkää. Mietin jopa, pitäisikö alkaa onkia kalaa. Mutta kun en osaa perata kaloja. (Tuskin Nurkkajäniskään osaa.)

 

Olen myös saamassa vieroitusoireita suklaan puutteen takia. Varsinkin pähkinäsuklaan vuoksi tunnen toisinaan olevani valmis mihin tahansa.

 

Ensimmäinen oire suklaan loppumisesta johtuvissa vieroitusoireissani olikin päivällä kärttyisyys. Komentelin Nurkkajänistä milloin mihinkin hommaan. Vaikka ei olisi ollut tarvetta. Yritin silti kunnon kapteenin tavoin hillitä itseäni. (Tiedän seuraavaksi haluavani alkaa tavaroiden rikkomisen.)

 

Kaiken lisäksi tuuli on täysin tyyntynyt ja ilma seisoo kuin kuolleena paikallaan. Edessämme siintää eilen bongatun saaren sinertävän vihreä silhuetti. Olemme kiikaroineet sinne useaan otteeseen. Alkuasukkaiden ruokavarastot houkuttavat yhä enemmän.

pirate%20saari%20mv-normal.jpg

 

Pitäisiköhän kuunnella Nurkkajäniksen vaistoa ja soutaa saarelle, alkuasukkaista huolimatta, ja etsiä syötävää? Kai siellä olisi jotakin banaaneja, mangoja tai jotain? Ehkä pitäisi. Oma vaistoni ruuan suhteen on niin näivettynyt, ettei siihen ollut ehkä luottamista.

 

Jos tämä lokikirjan pito loppuu nyt tähän, meidät on syöty tai jotakin muuta kummaa on tapahtunut. Varmaan kuitenkin jotakin dramaattista. Jos näkemämme alkuasukkaat ovat kannibaaleja, niin ehkä meidät on sitten syöty. Nykyaikana ei tietääkseni pitäisi olla enää ihmissyöjiä, mutta näinhän ihan selvästi kaukoputkella niiden kaulassa roikkumassa kutistettuja pääkalloja. Ja nykyään kun on taas virinnyt kaikenlaisia uusia kultteja kuin sieniä sateella.

 

Syövätköhän he ruipeloita jäniksiä? Ainoastaan huoli Nurkkiksesta saa minut teroittamaan sapelini ja höristämään korviani. Haloo... (stop - pakko ihan ajatella mitä juuri kirjoitin) ....ihan kuin minä oikein oikeasti välittäisin Nurkkajäniksestä? Ei tämä ole välittämistä. Ei voi olla. Minusta on vain kivaa väitellä sen kanssa, ja katsoa älyääkö se juttuja nopeammin kuin minä.

 

 


Kommentit:

S: ... pullomeiliä!!!

Spammer: Nyt uusinta uutta: virtuaalibakteereja! Leviävät kosketuksesta, avaavat älypuhelimet ja ovet! Tilaa NYT!