Ei pelota enää yhtään, tuo ukkonen. Eräitä pitkäkorvia siis. Nurkkajänis oli käynyt nettihypnoosi-sivuilla, joilla karkotetaan pois kaikenmoisia merisairauksia, matkapahoinvointeja ja lentopelkoja. (Minua ukkoset ja myrskyt eivät pelota, sillä en ole kiinnostunut siitä, mitä minulle tapahtuu. Tehdään se nyt kunnolla selväksi. Minulle kaikki tulevaisuus on loppupeleissä ihan se ja sama.)

Tänään karvainen ja pitkäkorvainen perämies oikein ehdoin tahdoin kiipeili pitkin köysiä Coconutin korkeimmissa paikoissa salamoiden valaistessa taivasta.

 

Se esitti.

 

Olisin tietysti voinut yksinkertaisesti käskeä sen alas. Koska olen kapu. Mutta kyse ei ollut siitä. Oletettavasti Nurkkis olisi tuossa mielentilassa tullut käskystäni alas mahdollisimman hitaasti. (Näin sen jäniksen korvien asennosta.) Ja jokainenhan tajuaa, miten vaarallista on kivuta mastoissa kun salamat tanssivat ympärillä. Jotta ei olisi tullut vahinkoa (=ukkosen täräyttämää jänistä) aloinkin myrskyn riehuessa keittää kapyysissa porkkanoita.

 

Hah hah; jänis tuli kiireesti alas kapyysiin nenä pitkällään keitetyn porkkanan hajun houkuttelemana. Voi että kuinka yksinkertainen on töpöhännän mieli. Niin helposti johdateltavissa.

Se oli minulta epäreilua.

Nurkkis olisi ehkä halunnut kuulla selvän komennon, jotta tietäisi välitänkö siitä.

 

Olinko pelkuri, kun en voinut huutaa sille yksinkertaista käskyä tulla alas? Tunsin möykyn kurkussani. ( - Miten se on niin vaikeaa osoittaa, välittäminen. Välittämisen tunnustaminen tarkoittaisi hienojen muurieni alasajoa, niiden näkymättömien mutta kiveäkin vahvempien muurien, jotka olin huolellisesti ympärilleni rakentanut. Olin jättänyt vain ampuma-aukot.)

Ylpeyteni estää huolehtivan hössötyksen. Ja olen aina inhonnut kaikenlaista hössötystä ja toppuuttelua.

(Ja varoittelua.)

 

Jotta en olisi joutunut miettimään sekavia tunteitani välittämisestä, päätin ehdottaa hauskan pitoa. Iltayöstä pelasimme pitkästä aikaa tulitikkupokeria ja söimme yllätysherkkua; mansikkahilloa ja cream crackereita. Juuri ennen hämärää olimme huomanneet aalloilla kellumassa pienen puisen laatikon täynnä mansikkahilloa ja erilaisia keksejä. Vaihtelu oli tervetullutta.

 

Olisimme muuten heijastaneet leffan isoon purjeeseen, mutta puuskittaisessa tuulessa se vääntää näyttelijöiden naamoja niin paljon, ettei leffan katsomisesta olisi tullut mitään. Ja jos on tekstitys, niin siitä ei saa selvää kun juuri se purjeen alaosa räpsättää aina pahiten.

 

coconut-normal.jpg

 

Lisämerkintä: Todellisuus heitti eteeni tämmöisen ajatuksen; vetojuhdille harvoin kerrotaan mitä kuormassa on..... taidan kuunnella liikaa asiaohjelmia.

 


Kommentit:

Ninnu: Mahtava valkokangas teillä. Iso purje siis.

S: Siinä näkyy varmaan kivoja tuuliefektejä.

BlackBlog: Oikea lokkipostikirje virtuaalimerelle 1 e/sana!

Rosvoradio: KOOKOSPÄHKINÄ ROCK!