Aamu alkoi tänään hienosti; juuri sopiva tuulenvire pullisti purjeet ja päätin pitkästä aikaa tutkailla merikarttoja. Jep. Koska itselleni ei ollut suunnalla mitään väliä, ja että elänkö vai kuolenko vai seisonko päälläni reelinkiä vasten, hoksasin kartalta äkkiä Intian.

 

Nurkkajänishän oli salaa yrittänyt suunnata Coconutin kohti Intiaa......

 

Pitäisikö ottaa kurssi sinne? Miksi ei? Sitten olisi taas oikeasti suunta jonnekin päin. Katsoin harmaata, luppakorvaista jänistä, kun se kiipeili hajamielisen näköisenä märssykoriin ja näytti olevan ajatuksissaan ja myrtynyt. Enempiä miettimättä vedin syvään henkeä ennen kuin huusin:

- Ohoi. Kurssi kohti Intian valtamerta, isopurje esiin ja kiristä köydet! Pidin ilmeeni tuimana. Sisimmälle sielulleni ei edelleenkään sopinut muiden mielipiteiden kyseleminen aluksen määränpäästä. En ollut huomaavinanikaan Nurkkajäniksen riemuisaa ilmettä, onnesta pystyyn nousseita korvia ja katseen suuntautumista välittömästi kohti kaakkoa ja Afrikan eteläistä kärkeä.

 

- Karibialla riehuu nyt hurrikaaneja, joten unohdamme Bermudan, selitin syyksi.

 

Se oli tekosyy. En vain halunnut sanoa jänikselle, että menisimme Intiaan siksi koska se sitä halusi. Tunsin vienoa mielihyvää nähdessäni Nurkkajäniksen naamalla pöljän onnen virneen.

 

Jänis tuskin kuunteli enää, se oli nyt suunnannut kaikki voimansa siihen että laiva kulkisi mahdollisimman nopeasti kohti uutta määränpäätään. Norsunluurannikko jäi taaksemme. Aloin hieman pohtia Hyväntoivonniemen kiertämistä, se oli kai aika ongelmallista merialuetta. Mutta bittimerellähän kaikki olisi mahdollista, joten nyt ajattelisin vain tätä hetkeä. Ja tekisin vasta sitten lisää päätöksiä kun olisi sen aika.

Päätöksiä. Voi persuus. Minä olen aina vihannut päätöksiä varsinkin kaikenlaisista tulevaisuuteen ja elämään liittyvistä suunnista.

 

(Uusi päivitys:) Entä jos en olekaan kohtalon kirjoissa tämän purjehdusretken supertähti... - Jos tämä onkin Nurkkajäniksen elämää, ja minä olen sille juuri sopivasti vastaan kellunut lastu laineilla? Semmoinen sivuhenkilö. Jos Nurkkajäniksen filosofiaan on uskomista, yhtä todellisuutta ei ole olemassakaan, vaan vain se, mihin kukin uskomme.

 

Luulisi kaikessa elonkierrossa jokaisen olevan sentään oman elämänsä pääosassa. Vaikka sitähän niin herkästi aina luulee kaikenlaista. Ja jos mikään ei horjuta niitä luulemisia, niihin alkaa uskoa.

 

(Mitäköhän tuo jänis muuten hakee Intiasta?)

 

(Uusi päivitys:) Illan aikana paahdoimme vaahtokarkkeja, pelasimme vaihteeksi tulitikkupokeria ja Nurkkajänis alkoi vielä katsoa jotakin piirrettyä minun jo vetäessä luitani yöpuulle.

Se on nähnyt pahoja unia sen Kill Bill leffan jälkeen. Se oli kai sille vähän liian hurja elokuva. Ikänsä puolesta Nurkkajänis saisi katsoa mitä vaan, mutta K-merkiksi - erityisesti jäniksille - leffatarkastamoiden pitäisi suunnitella semmoinen jänömerkki. Siis kertomaan sopiiko leffa jäniksille vai ei.

ahti%20blogi.jpg

(Tietokirjan kuva suomalaisesta veden jumalasta Ahdista . kirjasta Suomalaiset taruolennot)

Kommentit:

HareMagazine: Jäniksille oma chatti verkkosivuillamme!

Ziki: Ei, Nurkkajänis, et ala istumaan päiväkausia jossakin chatissa. :D Koska et osaa kirjottaa muuta kuin sen yhden ruman sanan....

Nurkkajänis: c&ejm)noa++:::=vak all,..&!

Tina: Paahdetut vaahtokarkit on maistamatta.

Ninnu: Voisko kynttilän liekin päällä paistaa..?

Tina: Hö, kynttilän talista voi tulla ties mitä myrkkyjä, ne on nykyään ties mitä jätemuovirasvaa.

Ninnu: Ai jaa. :(