Mahtava aallokko ja suotuisat tuulet koko päivän! Poikkesimme aamulla pikaisesti Jamaikalla ostamassa lisää ruokatarvikkeita. (Ostin myös pari hyvää nauhavideota ja tikkataulun antikvariaatista.)

 

Loppupäivän olen enimmäkseen keikkunut tunnollisesti ruorissa, ja Nurkkajänis on ollut milloin tutkimassa karttoja kapteenin salongissa ja milloin tähystämässä ylhäällä märssykorissa. Se tykkää kovasti tiirailla sieltä kaukoputkella horisonttiin ja päätin hetken mielijohteesta antaa sille vapaat kädet märssykorin sisustamiseen. (Se tuntee ehkä siten itsensä hieman tärkeämmäksi, mikä vahvistanee itseluottamusta vaativassa perämiehen tehtävässä.) Märssykorihan on uusittu, mutta vaalea, käsittelemätön uusi puu loistaa jotenkin tyhmän ja keskeneräisen näköisenä. Sanoin jänikselle, että se saa joutohetkenään maalata sen minkä väriseksi haluaa, koska myös laivan tähystäjänä istuu siellä eniten.

 

Suuntasimme kurssin Jamaikalta kohti Bermudaa. Muistelin erään ihmisystäväni (todellisessa maailmassa), joskus puhuneen siitä ja kehuvan loistomestaksi. Hänen bittisieluksi muuttunut isoveljensä kuulemma tuunaa siellä purjelaivoja. Tarkempaa osoitetta minulla ei ollut tiedossa, mutta ajatus jostakin määränpäästä alkoi tuntua mukavalta. Uusi idea Bermudaan purjehtimisesta sai minut ihan viheltelemään, ja käskin Nurkkajäniksen ruoriin voidakseni nojailla reelinkiin ja nauttia matkanteosta.

 

Elämme Nurkkajäniksen kanssa nyt luontaistaloudessa ja alamme etsiä vanhoja hylkyjä, seikkailuja ja itseämme. Olen pitkästä aikaa kiinnostunut koko olemassaolostani, ja se tuntuu ihmeelliseltä - minuahan ei ole pitkään aikaan kiinnostanut yhtään mikään.

 

Tänäänkin, aloin haistella tuulta, se oli jotenkin ihan erityisen jännittävää. Ihmeellistä. En ole ennen haistanut tuulessa mitään. Nyt aistin siinä vienoja hajuja vaaroista ja arvoituksellisesta huomisesta. Lisäksi monenlaisia muitakin hajuja, joita en osannut eritellä mitenkään.

 

Mutta jokainen soluni oli alkanut värehtiä enemmän ja janota vapauden suomaa eteenpäin menoa. Nyt voin löhiä kannella riippumatossa silloin kuin huvittaa, syödä suklaaraksuja juuri silloin kun tekee mieli, eikä tarvitse kuunnella motkotuksia tekemättömistä asioista. Elämä täällä on tarjonnut minulle syyn jälleen elää ja ajatella. Ja ehkä tarjosin samalla myös Nurkkajänikselle jotain, ainakin tekemistä. Luulisin.

 

Nurkkajänis on ollut hyvin vaitonainen menneisyydestään. En ole kyllä viitsinyt kauheasti kyselläkään. Se vetäytyy usein märssykoriin polttamaan piippuaan, ja innostuu seurastani yleensä vain kun otan pelikortit esiin tai laitan elokuvan pyörimään. - Mutta luulisi jäniksenkin tikkiä pelatessaan innostuvan kertomaan edes vitsejä tai jostakin aikaisemmin tapahtuneesta. Tosin en ole itsekään kertonut omista asioistani, mutta en haluakaan ajatella kaikkia yksityiskohtia omassa elämässäni. On liian paljon avoimia kysymyksiä ilman vastausta.

Mahtava aallokko ja suotuisat tuulet koko päivän! Poikkesimme aamulla pikaisesti Jamaikalla ostamassa lisää ruokatarvikkeita. (Ostin myös pari hyvää nauhavideota ja tikkataulun antikvariaatista.)

 

Loppupäivän olen enimmäkseen keikkunut tunnollisesti ruorissa, ja Nurkkajänis on ollut milloin tutkimassa karttoja kapteenin salongissa ja milloin tähystämässä ylhäällä märssykorissa. Se tykkää kovasti tiirailla sieltä kaukoputkella horisonttiin ja päätin hetken mielijohteesta antaa sille vapaat kädet märssykorin sisustamiseen. (Se tuntee ehkä siten itsensä hieman tärkeämmäksi, mikä vahvistanee itseluottamusta vaativassa perämiehen tehtävässä.) Märssykorihan on uusittu, mutta vaalea, käsittelemätön uusi puu loistaa jotenkin tyhmän ja keskeneräisen näköisenä. Sanoin jänikselle, että se saa joutohetkenään maalata sen minkä väriseksi haluaa, koska myös laivan tähystäjänä istuu siellä eniten.

 

Suuntasimme kurssin Jamaikalta kohti Bermudaa. Muistelin erään ihmisystäväni (todellisessa maailmassa), joskus puhuneen siitä ja kehuvan loistomestaksi. Hänen bittisieluksi muuttunut isoveljensä kuulemma tuunaa siellä purjelaivoja. Tarkempaa osoitetta minulla ei ollut tiedossa, mutta ajatus jostakin määränpäästä alkoi tuntua mukavalta. Uusi idea Bermudaan purjehtimisesta sai minut ihan viheltelemään, ja käskin Nurkkajäniksen ruoriin voidakseni nojailla reelinkiin ja nauttia matkanteosta.

 

Elämme Nurkkajäniksen kanssa nyt luontaistaloudessa ja alamme etsiä vanhoja hylkyjä, seikkailuja ja itseämme. Olen pitkästä aikaa kiinnostunut koko olemassaolostani, ja se tuntuu ihmeelliseltä - minuahan ei ole pitkään aikaan kiinnostanut yhtään mikään.

 

Tänäänkin, aloin haistella tuulta, se oli jotenkin ihan erityisen jännittävää. Ihmeellistä. En ole ennen haistanut tuulessa mitään. Nyt aistin siinä vienoja hajuja vaaroista ja arvoituksellisesta huomisesta. Lisäksi monenlaisia muitakin hajuja, joita en osannut eritellä mitenkään.

 

Mutta jokainen soluni oli alkanut värehtiä enemmän ja janota vapauden suomaa eteenpäin menoa. Nyt voin löhiä kannella riippumatossa silloin kuin huvittaa, syödä suklaaraksuja juuri silloin kun tekee mieli, eikä tarvitse kuunnella motkotuksia tekemättömistä asioista. Elämä täällä on tarjonnut minulle syyn jälleen elää ja ajatella. Ja ehkä tarjosin samalla myös Nurkkajänikselle jotain, ainakin tekemistä. Luulisin.

 

Nurkkajänis on ollut hyvin vaitonainen menneisyydestään. En ole kyllä viitsinyt kauheasti kyselläkään. Se vetäytyy usein märssykoriin polttamaan piippuaan, ja innostuu seurastani yleensä vain kun otan pelikortit esiin tai laitan elokuvan pyörimään. - Mutta luulisi jäniksenkin tikkiä pelatessaan innostuvan kertomaan edes vitsejä tai jostakin aikaisemmin tapahtuneesta. Tosin en ole itsekään kertonut omista asioistani, mutta en haluakaan ajatella kaikkia yksityiskohtia omassa elämässäni. On liian paljon avoimia kysymyksiä ilman vastausta.

 

Mitä jos tosiaan muutunkin pikkuhiljaa bittisieluksi..? (.............) Olen yrittänyt löytää itsestäni pikselimuodostumia, mutta turhaan.

 

Jos voisin valita hahmoni ( kuulema toiselle tasolle päässeet bittisielut voivat tehdä niin), voisin muuntua merenneidoksi... Mutta olisi ikävää erota Nurkkajäniksestä.

...

 

(Uusi päivitys:) Pilvien keräännyttyä paksuksi ja harmaaksi matoksi alkoi vanha putkiradiokin toimia huonosti, mutta sain sentään yhden kanavan jotenkin kuulumaan. Laitoin Nurkkajäniksen polkemaan generaattoria, sillä vanhat sähkövehkeet laivassa toimivat vain Mekanoenergialla. Ja akku on rikki. (Muistettava ostaa uusi Bermudasta.)

 

Leffat ovat minulle tärkeitä, mutta Nurkkajänikselle ilmeisesti vielä tärkeämpiä. Hän ottaa elokuvat ihan tosissaan. Jäniksen utopistisia höpinöitä kuunneltuani, minulle ei ole enää lainkaan varmaa, onko tämä elämämme – jota nyt elämme – vain yhtä suoraa elonpolkua halki kaaoksen vai huolellisesti kirjoitettua draamaa jonkun kohtalon kirjailijan kynästä. Onko oikeaa elämää siten kaikki minkä näemme ja koemme? Myös se mitä luemme kirjoista tai näemme elokuvista?

 

- Taiteilijat, säveltäjät, kirjailijat ja porkkananviljelijät näkevät mielikuvia toisessa ulottuvuudessa ja he tuovat löytönsä koko maailman nähtäväksi ja kuultavaksi. Kaikki maailmat ovat yhtä, se ei vain avaudu kaikille niin helposti. Kauneimmat porkkanatkin kasvavat maailmalta piilossa mullan alla, ne pitää vain kaivaa esiin! Nurkkajänis touhotti kerran kahvipöydässä.

 

- Harmittaa, kun Sherlock Holmes on mielikuvitushahmo, tokaisin vastaukseksi. Olen aina tykännyt Sherlockista.

- Höpsis. Ehkä hän yhä asustaa Baker Streetillä, kun vain menee sinne oikeaan aikaan. Oletko edes käynyt katsomassa? pitkäkorva sanoi suu täynnä porkkanaa.

- En ole käynyt. Hih hih... ajattele jos hän onkin parhaillaan ratkomassa murhaa Lontoon sivukadulla. Mutta eri ajassa. Ei sitä voi tietää.

- Seli seli. Ei voi tietää muka. Pitää ottaa selvää joskus. Ajattele nyt, Sherlock Holmesin sinä olet nähnyt ja kuullut, mutta jumalaa et. Vai oletko?

- Olen nähnyt Sherlockin töllössä...

- Eli siinä näet, joku on löytänyt hänen maailmansa. Silloinhan hän on myös olemassa. Ja mistä tiedät, ettei uutistenlukijakin ole vain osa jotakin suurta näytelmää?

- Jaa, tietysti voi olla...

- No niin.

- En jaksa väitellä. Ehkä Baker Streetillä sitten on elämää, ainakin päässäni. Aloin myönnellä, sillä Nurkkajäniksen korvat alkoivat mennä jo tutunomaisesti niskaan hassusti rusetille. Aina kun se innostui tai oli jännityksestä ihan täpinöissään, sen korvat alkoivat vääntyä mutkille ja vaaleanpunainen pieni nenä venyä.

- Niinhän jumalatkin ovat mahtavimmillaan ihmisen päässä. Sherlock sentään laittaa rosvot ahtaalle, jumalat ei.

- Hän voisi olla mahtava blogin kirjoittaja.

- Ei hän joutaisi pitämään blogia, varmaan Watson pitäisi sitä. Ajattele nyt miten kiire hänellä on ajatella...

 

Jes. Aurinko alkaakin vähän pilkottaa. Menen sanomaan Nurkkajänikselle ettei tarvitse enää polkea generaattoria. Sillä ihan jo korvat lärpättää väsymyksestä. Käsken sen päiväunille ja natustamaan porkkanoita, olenhan paitsi kapteeni myös eläinten ystävä.

 

Tämä lokikirjan pito tuntuu vielä hieman kömpelöltä, sillä en ole koskaan ennen elämässäni kirjoittanut päiväkirjaa. Lupaan yrittää täydellistä rehellisyyttä. - Mikäli se vain olisi mahdollista. Elämähän on suurta valhetta itsessään.

 

fairy%20lakana-normal.jpg

 


Kommentit:

BlackBlog: Oletko kyllästynyt vanhaan minääsi? Älä murehdi, jopa vanhat sielut ovat BlackBlogissa käypää valuuttaa.

BlackBlog: Pidätkö lokikirjaa BlackBlogissa? Käy kirjautumassa osto- ja myyntisivuillemme ja koko maailma on ulottuvillasi!