Coconutin kurssi oli viime yönä kääntynyt itsestään kohti Jamaikaa. Ainakin luulen niin. Tuntuu mukavalta kirjoittaa tähän jotakin suunnasta. Se kuulostaa ihan siltä kuin minulla olisikin kaikki ajatukset vihdoinkin kasassa. Ne olivat niin hujallaan.

...

 

Heräsin tänään aamuhämärissä omituiseen töminään, aivan kuin joku olisi loikkinut yläkannella. Luulin sitä ensin ruumasta karanneeksi kummitukseksi, kunnes äkkiä muistin etteivät kummitukset pitäneet meteliä, vaan lipuivat ääneti seinien läpi.

 

- Jänikset saavat juosta lankkua tässä laivassa! ehdin huutaa kovalla äänellä sumun verhoamalle yläkannelle, kun pitkät korvat tulivat kaiteen takaa esiin. Harmaa, takkuinen ja luppakorvainen jänisneiti tuijotteli minua sieltä viisaan näköisenä. Kaulassaan sillä oli repaleinen punainen rusetti ja selässä pikkuinen reppu. Se ilmoitti nimekseen Nurkkajänis.

 

Eikä se ollutkaan mikään tavallinen puppeli. Ilmoitettuaan olevansa vapaa sielu ja kiinnostunut vain kortinpeluusta, porkkananviljelystä ja elokuvista se kysyi heti ensimmäiseksi töitä. Järjestin aamutuimaan pikaisen työhaastattelun; jänö muisti paremmin tyyrpuurin ja paapuurin kuin minä, voitti minut tikkipelissä ja kiipesi märssykoriin kuin apina. Täydellinen tapaus, totesin.

 

Palkkasin jäniksen Coconutiin perämieheksi. Paitsi että pidän vapaista sieluista, jänön tyyli miellytti minua. Se ilmoitti palkkavaatimuksekseen vain muutaman porkkanan päivässä, vaikkakin lisävaatimuksiakin oli - pupu kieltäytyi kokonaan rahasta, laivan turhanpäiväisten ohjesääntöjen noudattamisesta ja Kansainvälisen merirosvounionin vaatiman lomake P13 täyttämisestä. Hyvä juttu, en ollut moisista säädöksistä ikinä kuullutkaan (mutta pidin suuni kiinni). Ja juuri kaikenlaisia typeriä ohjesääntöjä minä tässä olen lähtenytkin karkuun. Tein vain lyhyesti selväksi, että minä olen kapteeni laiva-asioissa ja sillä sipuli.

 

pirate%20nurkkis%20mv-normal.jpg

 

Tietämättömyyteni vaivasi minua kuitenkin niin että livahdin tilaisuuden tullen kapteenin salonkiin perehtymään asioihin. Kaivoin esiin edellisen kapteenin vanhan ohjekirjan ja siinä olikin lueteltuna sivukaupalla erilaisia laivan sääntöjä, ja yksi oli tällainen: ”Kapteenin salonkiin saa mennä vain koputtamalla ensin kolmesti ja vasta kun kuuluu kutsu sisään...” - Voi ruutanat sentään, en kai minä jossakin salongissa aikoisi koko päivää istuskella. Jos olen mukavasti yläkannen riippumatossa löhimässä ja komennan jäniksen noutamaan minulle vaikkapa taskukompassin, niin eihän siitä mitään tulisi. Jänis kipuaisi alas märssykorista, kiiruhtaisi salongin ovelle (koska luulisi minun olevan siellä) ja seisoisi maailman tappiin saakka odottamassa vastausta koputukseensa.

Olen korviani myöten täynnä täysin tarkoituksettomia yhteiskunnan sääntöjä kuten myös arvovaltaisia sääntöjen keksijöitä ja lisäsääntöjen keksijöiden keksijöitä. Kaikilla pitäisi olla jokin päämäärä ja elämänsä kuviot nätisti paperille kirjattuna ja ehkä jokaista toimintaa varten vielä jokin tärkeännäköinen leima paperissa. Tömps! ”Tämä leima todistaa, että tämä ihminen on hakenut ja suorittanut vaaditut velvoitteet hyväksytysti.”

 

tapettia%202-normal.jpg

 

 

 


Kommentit:

Uutisankka: Virtuaalielämä vaihtoehto yhä useammalle (Lue lisää).

S: Saitko meiliä? Terveisiä tuntureilta.

Ziki: Minä luulin kaikki ovat merellä tässä pelissä. :)

Spammer: Roskapostit nyt T-O-D-E-L-L-A edullisesti!!!