Ihan vatsa kipeänä, kun jännitin ja kurkottelin äsken reelingillä. Yritin kiikaroida rankkasateen läpi edessäpäin näkyviä valonheijastuksia. Aallokko oli monta metriä korkeaa, ja tuuli puhalsi kovasti. Iltahämärässä kiikaroiminen oli kyllä ihan toivotonta, sillä pärskeet sumensivat linssit.

 

Nurkkajänis kiipesi märssykoriin ja näki sieltä paremmin; edessä on ankkurissa ainakin kymmenen erilaista laivaa, kuunareita, fregatteja, prikejä ja kaikensortin kaljuunoita. Kauempana häämöttää jokin satama.

 

Tutkittuamme (tällä kertaa erittäin huolellisesti) merikarttoja, totesimme tulleemme Ikuisten Myrskyjen Saarille lähellä kauriin kääntöpiiriä. Harva on kuullutkaan niistä. Luin niiden sijainnista ja olemassaolosta hyllystä löytämästäni teoksesta ”Piraattien turvasatamat Atlantilla”. Yritimme kääntää kurssin poispäin, sillä täällä ei tuulinen ja myrskyisä sää hellittäisi koskaan. Eikä meillä ollut mitään syytä etsiä turvasatamia.

 

black%20kartta%20saaret-normal.jpg

 

(Uusi päivitys:) On yö. Nurkkajänis meni purjevarastoon nukkumaan, sillä se kyllästyi putoamaan toistuvasti rottinkipesästään. Purjevarastossa se on myntännyt itsensä keskelle isoa kangaskasaa.

 

(Uusi päivitys:) Hmph. Minun oli pakko herättää Nurkkajänis ja pyytää apua laivan ohjaukseen. Emme muuten pääse ikinä pois näiltä vesiltä. Tosin en tiedä kumpi on vaarallisempaa; herättää umpiuninen jänis vai luovia sokkona kohti pimeyden verhoamaa ulappaa.

 

Karttojen mukaan edessä on niin syviä vesiä, että tuskin törmäämme mihinkään. Ja jos onni suo, huomenna tämä jatkuva myrsky on takanapäin. En uskalla pukea sanoiksi, mitä mahdollinen epäonnistuminen pimeässä purjehtimisessa tarkoittaisi. - Toisaalta, minähän kuolisin ilman kuolettavaa jännitystä. Niin että pienet riskit elämässä eteenpäin menemiseksi lienevät vaivansa arvoisia. Ja viis suuristakaan riskeistä, enhän ole pohtinut enää elämäni tarkoitusta pitkään aikaan.

 

(Olkoot kuitenkin elämäni tarkoitus tällä hetkellä se pahuksen Intiaan purjehtiminen, niin ei muidenkaan tarvitse sitä enempää miettiä.)

 

Ai niin, ja taas lokkipostia:

 

Arvoisa kapteeni lady Hazel Zic Zac, voisitteko hetkeksi pysähtyä ja yrittää katsoa kolmen vuoden päähän tulevaisuuteenne? Mihin tienne tätä vauhtia viekään, kun se on täynnä välinpitämättömyyden ja yltiöpäisyyden noidankehää? Ystävällisin terveisin lady Tina Elizabeth.”

 

 


Kommentit:

Tina: Voi jumpe, laitoin lokkipostina tämmöisen viestin: "Mitä elämääsi kuuluu kolmen vuoden kuluttua?" -meemi. Siis ihan noilla sanoilla. Miten se tollai on matkalla muuttunut? Ja mun nimikin muuttunut Tina Elizabethiksi! Rajua.

Hupulainen: Coolia!

Ziki: Jee. :D Ota huomioon yli parinsadan vuoden aikasuodatin. Coconut rakennettu v. 1760. Aikasuodatin kai muuttaa sanamuotoja??

Tina: Mun elämän tarkoitus olisi lähteä vaihtamaan kissanhiekka... (täällä haisee.)  

Hupulainen: ... tarvitseeko sitä niin ihmeellisiä elämäntarkoituksia ollakaan. Harmi, kun kaikenlaiset keksityt pakkopullahommat vain sotkevat sitä tekemisen riemua.

Ziki: Usein pakkopullahommat on kaiken lisäksi keksitty vain siksi, että joku nauttii pakottamisesta, joku pullasta ja jonkun on sitten se niille tehtävä.

HareMagazine: Virkkaa porkkanapipo. Katso ohje!

BlackBlog: Haluatko blogillesi enemmän lukijoita? BlackBlogista eväät lahjontaan, uhkailuun ja kiristykseen.