Eilen tuulesi yömyöhään aivan peijakkaasti. Nurkkajänis alkoi tapansa mukaan voida pahoin (perämies ei kestä myrskyjä) ja oksenteli koko yön ämpäriin. Aamuun mennessä tuulen ujellus kuitenkin vaikeni ja lopulta ei ilmassa tuntunut minkäänlaista liikettä. Noustuaan aurinko kuumensi laivaa ja olo laivassa oli kuin paistinpannussa.

 

Painostava, hiostava, kostean lämmin ilmanala sai minut hikoilemaan niin että olin puoleen päivään mennessä juonut varmaankin viisi naapullista vettä. Oli aika ällöä löytää sitten sammakko puisen juomavesisaavin reunalta. Onhan meillä tosin ruumassa juotavaksi muutakin; trippimehuja ja King Peppereitä laatikkokaupalla sieltä Kookospähkinäsaarelta, mutta janoon vesi on parasta. Nurkkajänis sen sijaan oli kokoajan ihan pirteä; se kiipeili ja korjaili purjeita kuin mitään hellettä ei olisikaan.

 

Mutta kun se ei ollut se sammakko, mikä sai minut lopulta niin huonosti voimaan. Vaan se, kun minulle valkeni miksi Nurkkajänis oli ollut niin pirun fresh koko aamupäivän.

 

- Käyn välillä ruumassa isossa puisessa saavissa porskuttamassa, se huikkasi kuin ohimennen.

- Saavissa!!?! kiljaisin.

 

Olinkin ihmetellyt, miksi olin saanut sylkeä suustani pois jäniksenkarvoja tupoittain. Saamarin karvahäntä oli pulikoinut juomavesisammiossa! Riippukeinussa makaileva, ylipirteä ja itseensä tyytyväinen jänis sai minut lopulta unohtamaan kapteenin arvolle kuuluneen itsehillintäni. Julistin sodan.

 

Pari tuntia pommitimme toisiamme kookospähkinöillä ja lopulta makasimme helteen kuumentamalla keskikannella täysin läkähtyneinä. Purjeet roikkuivat yllämme lähes elottomina, ja pilvettömällä taivaalla aurinko hehkui kuumempana kuin koskaan.

Vilkaisimme toisiamme ja aloimme nauraa; hah haa, "kumpi-ehtii-ensin" ajatus vilahti meidän molempien silmissä. Juoksimme täyttä vauhtia kilpaa siihen vesisammioon porskuttamaan. Hämärässä ruumassa, ihanan viileässä vedessä lilluminen oli loppupäivän ohjelmanumero. Järkkäsimme vesipaljun viereen jakkaran ja lastasimme sen päälle laatikollisen virvoittavia juomia, King Peppereitä ja trippimehuja.

 

(Uusi päivitys) Olo on raukea ja väsynyt. On tosi myöhä. Nurkkajänis kuorsaa jo täyttä päätä tilkkupeittonsa alla rottinkipesässään. Se on ihan reporanka, kuin kuollut. Olen kuulevinani ulapalta kaukaista kuminaa, mutta aika tuntuu täysin pysähtyneeltä. Olen käynyt pari kertaa kannella katsomassa tähtiä. - Hetken mielijohteesta kapusin vielä alas ruumaan ja hain sieltä porkkanan valmiiksi Nurkkiksen pesän viereen aamupalaksi.

 

**************************************

 

(Vielä uusi päivitys:) Postilokki toi juuri kirjeen.

 

 

Kapteeni Hazel Zic Zac,

- pysykää poissa Intian valtamereltä, se on minun aluettani.

Kapteeni Jekardinez.”

 

 

Hö? Kuka tämän on sitten lähettänyt? Varmaan jokin pila... En ole kuullutkaan mistään kapteeni Jekardinezista.

Luulisi merille mahtuvan useampiakin soutajia. Ja huopaajia. Nytkään ei ole näkynyt yhtään paattia missään.

 

 


Kommentit:

Tina: En ainakaan mä ole lähettänyt mitään.

Hupulainen: Enkä mä! HUHUU ZIKI!!!???

Tina: Edelleen jumissa BlackBlogissa, Ziki???

Ziki: Huhuu. - Jotain mätää palvelimessa, kun en päässyt tänne kommentteihin pitkään aikaan.

Tina: Moi vaan kapu! Voihan sen olla joku lähettänyt ihan piloillaan tommosen uhkauskirjeen.

Ziki: Nii-i. (Joten sou vot, kapu Jekardinez. )