greenship-normal.jpg

 

Niin kaunis laiva! Tämä kaksimastoinen, valkopurjeinen ja tummanruskeaksi tervattu kuunari saa sydämeni melkein pakahtumaan.

 

Näin aluksen aamun aikaisina tunteina rantautuvan ja ihastuin siihen heti. TIESIN sisimmässäni että laivalla ja minulla oli jokin yhteys. Olin juuri Boring kukkulan kielekkeellä - aikeeni oli ollut hypätä mereen. (Olin hypännyt jo monta kertaa aiemminkin, mutta ne ovat oma juttunsa, eivätkä kuulu tähän) - Lähdin välittömästi etsimään laivan kapteenia satamaravintoloista kysyäkseni töitä. Varmaankin laivassa tarvittaisiin kannen pesijöitä tai perunankuorijoita, ajattelin. Voisin ehkä yletä pikku hiljaa peräti kapteeniksi asti. Tai voisin olla varakapu. Pääasia olisi ensin päästä laivaan.

 

Purjelaivan kapteeni löytyikin hyvin helposti ja nopeasti erään kuppilan pokeripöydästä. Hän oli hirveän lihava punatukkainen mies, jolla oli palmikoidut viikset. Ja kovaääninen; hänestä tuli mieleen rannalla örisevä mursu. Jokin pieni napsahdus taisi tapahtua päässäni sillä päähäni pälkähti ajatus haastaa hänet pelaamaan. - Ilmeisesti alitajuntainen minäni otti vallan; koko mieleni ja ruumiini on näet varsin allergista sorttia juuri perunoiden kuorimiselle ja lattioiden luuttuamiselle.

 

Päätin pelata kovilla; vaadin kapua pelaamaan laivasta. ”Coconutista? Minun laivastaniko?! Hah hah hah haa....” mursu nauroi. Yskittyään ensin hämmennyksestä olutta ympäri pöytää ja ymmärrettyään haasteeni, hän suostui pilkallisesti nauraen kanssani pokerimatsiin. Ja koska paikalla oli niin paljon yleisöä kuuntelemassa, ei kapteenin sielu kai antanut myöten kieltäytyäkään.

 

Oma panokseni oli että jos häviäisin, kuorisin perunoita ilmaiseksi seuraavat kolme vuotta hänen laivansa kapyysissa. ”Sovittu!” vastasin, ja istuin pelipöydän ääreen. Ympärillemme kerääntyi paitsi Coconutin riemunkirjava miehistö myös kaikki baarin asiakkaat.

 

Varmana voitostaan kapteeni keskittyi enemmän nauramiseen kuin korttiensa tutkimiseen. Näytin kai hänen mielestään kovin helposti pelissä nujerrettavalta... kenties vaaleanpunaisen silmälappuni vuoksi - ehkä hän ajatteli etten näe yhdellä silmällä kunnolla pelikortteja. (Minulla on vain yksi silmä, toinen on lasisilmä. Pidän kuitenkin silmälappua sen päällä, sillä pelkään kokoajan kadottavani sen. Enkä pian pystyisi hankkimaan uutta kun lasisilmät ovat niin älyttömän kalliita.)

 

Peli oli lyhyt - ja suureksi onnekseni voitin. Koska minulla ei ollut elämässäni mitään menetettävää, olin pelannut korttini äärimmäisen uhkarohkeasti. Coconutin kapteeni raivostui, mutta koko baarin asiakaskunta oli todistajana ja hänen oli kaikkien kuullen luovutettava laivansa minun ohjaukseeni. Mutta hulluuteen saakka yltänyt suuttumus sai kapteenin silti aloittamaan valtaisan kapakkatappelun. Päähäni kaatui kannullinen olutta ja iso kassini täynnä matkavarusteita liiskautui kaatuneen pajatson alle. Ehdin vain napata pienen reppuni tuolin selkänojalta kun katsoin parhaaksi häipyä. Tuolien ja tuoppien lennellessä pirstaleiksi ympäri seiniä konttasin pöytien ali päästäkseni ulos.

 

Oli jo iltahämärä, kun astelin laskuporrasta pitkin Coconutin kannelle. Hetken minua arvelutti. Minulla ei ollut repussa mukanani kuin hieman evästä ja pyjama. Olisiko pitänyt hankkia enemmän vaatteita ja varusteita mukaan? Päätin kuitenkin sellaisten hankintojen olevan turhaa raahattavaa, sillä pakkohan laivasta oli löytyä kaikki tarpeellinen. Sen enempiä ajattelematta irrotin touvit ja annoin kaksimastoisen kuunarin lähteä lipumaan Itämeren aalloille.

 

- Ensimmäiseksi astelin kapteenin salonkiin. Olin katsonut eläissäni niin paljon merirosvoelokuvia, että olin heti kuin kotonani. Kaivoin kapteenin pöytälaatikosta esiin pienen punaisen kirjan, jonka nimi oli ”Kuunarilla purjehtimisen abc”. Laatikossa oli myös erilaisia opaskirjoja liittyen purjeiden korjaukseen, navigointiin ja miehistön mahdollisten kapinoiden kukistamiseen. Lisäksi siellä oli sekava kokoelma tilpehööriä, kuten muun muassa korurasia, pelikorttipakkoja, suurennuslasi, pistooli, ompelutarvikkeita ja tulitikkuja. Ilmeisesti Coconut miehistöineen oli viihtynyt pitempäänkin piraattikaupunki Port Royalissa, koska lattialla lojui Port Royal News-lehden numeroita koko kesän ajalta.

Mentyäni komentosillalle heitin reppuni ruorin takana olevaan naulakkoon ja aloin lukea, miten purjelaivalla pääsee eteenpäin. - Päätin selvitä yksin ja unohtaa aluksen miehistön ja naisiston Helsinkiin.

ikuturso%20blogi.jpg

 


Kommentit:

BlackBlog: Onnittelut! Olet juuri julkaissut toisen kirjoituksesi BlackBlogissa!

Tina: Onnittelut uuden lokikirjan johdosta!

Spammer: Nyt vakooja ohjelmat todella edullisesti. Osta kaksi ja maksat vain yhdestä!